Utsikt i Italien

Itsestäni ja viime postauksesta inspiroituneena kävinkin sitten sunnuntain ratoksi Götiksen luonnontieteellisessä museossa (Naturhistoriska museet). Pelottava paikka, en oikein pidä näistä, missä eläimet on a) kuolleita b) muovailuvahasta. Parasta antia oli valaan runko. Kyllä. 1850-luvulla Göteborgin edustalle ajautunut valas oli tapettu, nyljetty ja luusto laitettu paraatipaikalle. Tråkigt tyckte jag. Plus jälleen kerran - paljon lapsia hakkaamassa lasivitriinejä. Teki mieli huutaa ja iskeä samalla tavalla. Niin niitä lapsia kuin lasivitriinejäkin pullollaan raatoja.

Okei. Haluutteko tietää Italiasta? Mitäs kertoisin. Olin hyvin onnellinen siellä. Luultavasti ruualla osuutta asiaan. Luultavasti myös espressolla osuutta asiaan. En osaa nimittäin hahmottaa espresson määrää, kun se kaadetaan kahvikuppiin. För mycket kaffe... Ja Italiassa viinipullo tarkoitti 5 litran pulloa. En pystynyt edes kaatamaan siitä. Mutta silti pullon pohja tuli matkalla vastaan... Jännä juttu. Okei, minä en ole tässä syypäänä, kuten mainittuna olin erasmusoppilaan vieraana erasmusoppilaiden keskuudessa. Mitä erasmusvaihto sitten tarkoittaa? Käsittääkseni sen merkitys on pitää ainakin yhden lukukauden mittaiset bileet. Kävimme siis kemuissa. Ja kävimme myös Milanossa. Ja kävimme myös bileissä Milanossa. Kronologinen järjestys ei ollut tosin täysin tämä, mutta liekö sillä väliä.

Milano konkluusio: menisin uudestaankin! Ja ehkä menenkin! Italiassa vessat oli likaisia, ruoka oli hyvää ja kadut olivat kapeita. Nämä asiat nyt tulivat päällimmäisinä mieleen. Eikä ollut niin paljon vespoja mitä olisin odottanut! Italialaiset myös vissiin tuijottivat perääni koko ajan, sillä blondiuteni riitti ihmetykseksi. Luultavasti alituinen suomen pölöttäminenkään ei auttanut asiaa. Itse harvemmin huomioin tätä, mutta kaverini mainitsi useamman kerran. Ja silloin oli myös vähän pakko, kun muutamat herrasmiehet pysäyttivät kadulla puhuen innostuneena italiaa. Nyt en ymmärrääää! Hymyä huuleen ja päänpudistelua niin paljon, että hilseet lähtee.

Milanossa kävimme MUSEOSSA. Itse olin vähän pettynyt, kaverini tykkäsi. Molempien lemppari taisi olla Hayezin The kiss. Lisäksi haahuiltiin puistossa, syötiin ja ajeltiin metrolla. Pidän metroista! Vaikka kaverini huomauttikin, että niillähän on vain huonoja piirteitä: ei näe kaupunkia, huono ilma ja tarvitaan aina lippuja. Auts. Okei, mutta, ne on nopeita! Pidän nopeista kulkuvälineistä! Lisäksi epäonni tuntui seuraavan ja sunnuntaisten aukio-oloaikojen takia ei päästy oikein mihinkään muuhun vierailulle. Mutta viimeisenä aamunani ennen kotiinlähtöä kävimme vielä Duomon katolla. Kävimme myös sisällä, mutta tiedättehän: Kölnin Domin ja Pariisin Sacre Coeurin jälkeen mikään ei ole vain tuntunut miltään. Mutta Duomon katto siis: HELT UNDERBAR! Todella siisti mesta! Milanon kohokohta! Pidän nopeiden kulkuneuvojen ja koirien lisäksi myös korkeista paikoista ja tässä sellainen oli. Otimme rappuset, koska ööö halvempaa ja ajattelimme olevamme urheilullisia (not, piti pitää lepitaukoo välissä). Näköalat olivat kiipeämisen arvoiset! Ja koko Duomo vaikutti hyvin jännältä ja erilaiselta myös ylhäältä päin. Omenapaussi ja alas ja koneeseen ja sitten oltiinkin Göteborgissa.Sellainen reissu. Jäi täysi maha ja luultavasti sitä seurannut ruokamyrkytys, joka jatkui viikon. NICE!

Postaus hillunut arkistossa jo toista viikkoa. Nyt yritin skarpata. Kone ei ollut mukana menossa. Kahden kuvien lisäyskerran jälkeen vihdoin pari kuvaa. Stay tuned. Again.