Bara en vanlig veckoslut

Nausen ilmaiskonsertti parin viikon takaa. Mmmm bassomusaa.

Jaahas. Viikko pulkassa ja mitäs Annika tällä viikolla oppi. No turkasen paljon märkärakeistuksesta ainakin. Mun tehtävänä on tällä hetkellä vain lukea ja oppia, sillä erikoistyömasiinan validoinnissa menee vielä aikaa. Parin viikon päästä päästään ehkä leikkimäänkin pulvereilla! Härligt!

Saltholmen

Muuten illat ovat olleet aika rauhallisia. Olen testannut Astran salin ja joogatunnillakin käynyt. Mysigt. Olen myös juossut duuniin parina päivänä. Inte så mysigt. Äärimmäisen puuduttavaa juosta suoraa asfalttitietä 8 kilometriä. Meikkis on luotu jännyyksiä etsimään! Onneksi täällä on myös monenlaisia luontoreservaatteja ja puistoja lähellä, joissa kävin seikkailemassa viikko sitten sunnuntaina. Olin peräti saanut duunikaverilta kartan. Otinko sitä mukaan? No en tietenkään. Hahaa, perinteiseen tyyliin olin siis hyvin eksyksissä. Lenkki venyi lähes parituntiseksi ja vettä tuli tehokkaasta suihkusta konsanaan. Luontopuisto muuttui aika pitkälti vesipuistoksi. Ei näkynyt muita ihmisiäkään. Eikä hirviä. Enpä oikeastaan nähnyt paljoa mitään, kun vettä tuli niin solkenaan ja eihän minulla myöskään ollut kaukonäköön oikeuttavia laseja mukana. Myyränä metsässä sateella! Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja löysin kotiin. Tänään tein revanssin ja juoksin Saltholmenille. Tarkoitus oli ottaa bussi takaisin, mutta sujui niin hyvin, että juoksin takaisinkin! Tulos: 2h30 min ja noin 23 km. Hupsista keikkaa, onneksi tankkaukset on kunnossa.

Perjantaina olin ulkona. En suunnitellusti! Jag borde bara ha haft liten aw. After work that is. Voin muuten kertoa, että suurimmaksi osaksi minulta menee ruotsinkieliset tekstarit aika ohi. Pääasia, että pystyn kryptaamaan, kuka kirjoittaa ja mikä on jutun juoni. Nuorisoslangia ei varsinaisesti opetettu koulussa. Mutta siis. Lupasin käydä yksillä läheisessä yökerhossa, jossa on erikseen lyhyt aw sessio. Menin sinne ja jääävla vilket fest! Kello oli seiskan maissa ja meininki oli kuin puolen yön jälkeen. No kaljan kumottua (en tiedä mitä tilata täällä, joten Heineken toimii aina) menimme mellanfesteille. Ja sitten takaisin yökerhoon. Voin kertoa, että miesmakuni kohtasi aika lailla täysin tämän baarin miestarjonnan. Mikäli olette lukeneet kauppatieteitä niin tiedätte, että kun kysyntä vastaa tarjontaa, niin tulee huulirasvalle käyttöä. Case closed.

Lauantaina heräsin hämmentyneenä. Olin kyllä koko illan jännässä seurassa. Jännä on hyvä! Jag är så jäävla lycklig. Ja lauantai-ilta toimi hyvin - pastaa, punaviiniä ja sitten eftermiddagspromenad Slottskogenissa. Käytiin häiritsemässä nukkuvia hylkeitä ja pingviinejä. Kyllä, sinne saa mennä myös puolen yön jälkeen, mikä oli minulle suuri ylläri. Kyseenalaistin, että eikö ketään käy siellä häiriköimässä tai heitä esim. olutpulloja altaisiin. Kuulemma kerran oli hylje saanut pullosta päähän ja kuollut. Naurahdin kuulemma vähän liian innokkaasti tälle tarinalle. No hei, hylkeethän nyt vaan on täysin turhia eläimiä! Olin hyvin pettynyt, että meillä ollut yhtään kalaa mukana millä houkutella eläimiä. Ei ollut myöskään kameraa. Oli vain turkasen iso sateenvarjo, koska satoi. Vanligt. Täällä muuten kaikki ihmiset kantavat isoja sateenvarjoja mukanaan. Ovatko suomalaiset oikeasti ainuita ihmisiä, jotka kantavat niitä turkasen kepulisateenvarjoja mukana laukussa?

 

Göteborgissa on muuten kivasti säpinää. Yllä on kuva, kun tässä meikäläisen kotikadun päässä sijaitsevalla Göteplatsenilla oli natsien mielenosoitus. Ruotsalaisten Riksdagsvalen on muutaman viikon päästä, niin tietenkin keskisormeaan näyttelevät huonosti pukeutuvat miehet aktivoituvat. Kävimme tietenkin ihan vain vilkuilemassa sushilounaan jälkeen. Minä sanoin, että haluan selfien natsien kanssa. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut ideaani toteuttaa. Oli paljon poliiseja. Täällä on minusta enemmän naispoliiseja. Harmi.

 Toinen kuva on, kun Avenyllä oli paraati. Kaikki nationaliteetit edustettuina ja oikein Amerikka tuli mieleen.

Nyt Annika koittaa paikata vähän damagea ottaneita kenkuleita ja nahkahamosta ja dammsuugata vähäsen. Tänään muuttaa toinenkin kämppis tänne på riktigt! Fullhouse it is, Kevin sanoi.

Back in business - Uusi reissureppu jo upppackad

Reissublogi tekee comebackin. Jag är tillbaka med nya äventyrer!
Nohevana naisena olen jo kerennyt reissuni aloittamaan ja tämän homman viemään jo aika pitkälle.
Meikkis päätti Irlannin reissun jälkeen, että Ruotsiin vie tie. Sanoin tämän selkeästi lemppariproffalleni ja voi että. Jag var så jävla lycklig! Viekas proffa oli nimittäin vielä tätäkin kärppää ovelampi ja järjesti paikan, jota en ollut itse edes keksinyt vaatia. Lopputulos: unelmien täyttymys ja lääkepohatan uranalku erikoistyön merkeissä Astra Zenecalla. Tapahtumapaikkana on siis Göteborg (tai no, Astran pikkiriikkinen 2300 ihmisen edustama tehdas on Mölndalissa, 10 km täältä), Ruotsin Riviera. Tai ei ehkei Riviera, mutta ainakin Ruotsin Tampere. Eli siis ihana!

Göteborgissa paistaa aina aurinko. Nej, det gör det inte. Tässä keittiön ikkunasta.

Gradun kirjoittamisen verran ajattelin siis täällä majailla eli ainakin helmikuun loppuun asti. Tulevaisuus auki, toivottavasti se ei ole ihan hauki. Täällä olen ollut nyt kaksi kokonaista viikkoa ja nåmen är jag nöjd! Aloitetaan asunnolla. Lähes jokainen työkaveri, tinderkaveri tai muu kaveri on responssanut lauseella "Vad! Hur fick du den?!", kun olen kertonut missä asun. Asun siis Göteborgin pääkadulla, Avenyllä. Tiesinkö ennen saapumistani, että tämä Kungsportsavenyn on "Den Avenyn". No eipä ollut haisua, kun en ollut koskaan kaupungissa käynyt. Hehe. Kahden kuukauden kesäkodittomuuden ja nuuskamuikkuselämän jälkeen on ollut erittäin mieluista asua asunnossa, joka on niin törkeen hyvällä paikalla kaiken keskipisteessä. Lisäksi mainittavaa on, että minulla on 4 (!) vaatekaappia, oma ranskalainen parveke, kaikki leipomistarvikkeet mitä kuvitella voi ja kirjahylly täynnä niin keitto- ja reissukirjoja kuin myös ruotsalaista kertomakirjallisuutta. AH.
Yksin en kuitenkaan asu, vaan täällä on kanssani australialainen tuleva graafinen suunnittelija Kevin (ei hän ei ole tuleva poikaystäväni, pitkätukkahippityyli ei oikein iske) ja söpö ruotsalainen tuleva arkkitehti Amanda. Molemmat siis kivoja ainakin kahden viikon jälkeen.Kevinin kanssa ollaan enemmänkin puhuttu ja tuijotettu Simpsoneita. Mixataan enkkua ja ruotsia molemmat sujuvasti.

Sitten kaikkia farmasistiystäviäni kiinnostaa työ. Nyt, kun olen kirjoittanut noin 150 sivun edestä erinäisiä sopimuksia ja päässyt läpi huumetesteistä, niin en tiedä, mitä uskallan kertoa. No okei, sen verran voin sanoa, että kyllähän tämä lupaavalta vaikuttaa. Vaikkakin yksi aika majorylläri tuli heti ensimmäisenä päivänä. Etukäteen oli sanottu työkielen olevan englanti. Hähää. Eipäs olekaaaan! No, haasteet ovat onneksi minusta mukavia ja ruotsin kieli vielä sitä mukavampi niin ei hätiä mitiä! Siinäpä olen sitten viikon verran fikannut (kahvitellut) Marie-Louisien, Lisbettien ja Gunnarien kanssa ja hyvin sujuu! Ainut ongelma on, että GMP-alueelle päästäkseni minun täytyi lukea noin 20 SOPia (standard operation procedurea - toimintaohjeita siis) ja niistä taisi 4 olla englanniksi. Tällainen officielt svenska ei oikein meinannut taipua ja oli naama turvonnut väsymyksestä päivän jälkeen, mutta onneksi ihmisaivot ovat oppivaista sorttia ja sopeutumisen jälkeen sujuu jo huomattavasti paremmin. Viime maanantaina olin jo ensimmäistä kertaa oikeasti sisällä GMP-alueella! Härligt!

Näkymä olkkarista. Avenyn är det.

Koska raskas työ vaatii raskaat huvit niin vietin viime viikonlopun juhlien. Molemmat päivät. Melkein vielä sunnuntainakin lirskahti irish coffeen puolelle... Perusteluiksi voin sanoa, että olin taas viime viikolla täyttänyt 20 (jokavuotinen perinne), saanut uusia ystäviä ja siten kutsuja juhliin ja etten ollut koskaan aikaisemmin asioinut Systembolagetissa (joka on muuten vastapäätä, kuten Burger King, McDonalds ja suosituimmat yökerhot eli kämppä on luotu hippojen rakastajalle). Ja siinä ruotsalaisissa tupareissa istuen granaattiomenan siemeniä sisältävää boolia nauttien olin kyllä yhtä hymyä. Mielessäni vain yksi sana: vadelmavenepakolainen. Se minä olen. Och det är så jävla härligt.

Kivaa oli myöskin se, että heti saavuttuani täällä oli lähes koko viikon kestävä Kultur Kalas. Jajamen, jag ju älskar kultur! Eli täällä sai käydä kaikkialla kulttuurijutuissa ilmaiseksi ja tuossa noin 200 metrin päässä Götaplatsenilla oli joka ilta ilmaisia konsertteja. Näin mm. Nausen ja Bo Kaspers Orkesterin. Håkan Hellströmiä kaipasin, sillä hän kuulemma asuu täällä. Ajattelin pientä stalkeruraa myös tässä aloitella ja Hellström on selkeä kohde...

Bo Kaspers Orkester - jännä kyllä niin lämpesin

Ainut nellinegatiivissävytteinen kommentti, mikä minulla on niin 90 cm leveä sänky. Mukava, muttei häävin iso. Myöskin sää: hyvin paljon irlannin säätä muistuttava. Måste skaffa en paraply.