Så hur går det med exjobbet?

"Mites gradun kanssa sujuu?" on otsikonkin esittämä kysymys, joka on yleisin startteri ystäviä tavatessa täällä ja muualla. Niin. Kun ei ole sujunut. Mutta tilanteeseen on tulossa muutos! Ehkä. En uskalla vielä hehkuttaa, sillä no. Mikään ei ole ikinä varmaa. Mutta tilanne on kehittymään päin. Kuvan esittämällä tavalla olen jahdannut ihmisiä, jotta asioihin tulee muutos. Niin on myös graduohjaajani, jonka kommentti: "Siis miten kaikki voi olla niin vaikeeta tän gradun kanssa!" ei ihan valanut uskoa, mutta kyllä tästä hyvä tulee! 

Stressin ja tilanteen raivostuttavuuden takia olen aika paljon urheillut. (Ylläri). Olen myös koittanut nukkua paljon, mutta siinä en ole läheskään yhtä hyvä kuin urheilemisessa. En ole myöskään yleensä tekemättömien välttelijä (olen mielestäni suht efektiivistä sorttia kaikessa mitä teen), mutta nyt kirjallisuuskatsauksen hienosäädön kanssa on kyllä fiilis takkuillut. Viimeiset lomapäivät meni Kööpenhaminassa, lenkkeillessä ja koiranäyttelyssä. Viime viikonloppu kaupungilla, lenkkeillessä ja museossa. Viime päivät on menneet labrassa, lenkkeillessä ja kahvihuoneessa. Hehe. See the regime? Tänään ajattelin olla graduun sidottu. Lauantaina ajattelin samoin, mutta sekin päivä meni pyykätessä, lenkkeillessä, drinkkejä tehdessä... Mutta sunnuntaina... EN KEKSINYT MITÄÄN MUUTA. Paitsi siivousta. Lauantainen lenkki ei nimittäin sujunut hyvin, siksi piti a) syödä enemmän b)juoda drinkkejä (palautumistarkoituksessa tietenkin!). Ja siksi eilen ei ehkä ollut järkeä lenkkeillä, mutta siivous on sitten taas hyvää a)välttely- b)sunnuntaipuuhaa. Lisäksi edelleen motivaatio-ongelmia sään kanssa ylipäätään. Olen koittanut miettiä, että kumpi on pahempi: Suomen -15 pakkaskelit vai Göteborgin +5 sade+tuulikelit. En ole löytänyt voittajaa. Lämmin loma tulisi tarpeeseen, en verran syväjäässä tunnun olevan. Tai saunakin auttaisi (joka muuten löytyy Astran tiloista!!).

Voin jakaa myös tarinan Annikan elämästä perjantailta!

Perjantaina töissä skippasin lounaan parilla omenalla ja kittasin kahvia, sillä kerrankin olin saanut sovittua niin paljon jännää tekemistä labroihin. Tämän takia, olin kotiin tullessa lähes humalaa vastaavassa tilassa ja lupauduin menemään oluelle. Tämä olotila meinasi kuitenkin krashaa heti kun söin vähän himassa, mutta ajattelin sosiaalisuuden kuuluvan perjantai-iltaan ja koitin skarpata. Himasta lähtiessä tokaisin kaverille olettavasti, että kaiketi mennään sporriksella. "Jag tänkte vi kunde cykla eftersom du alltid gör det!" Jaaha. Ei ois voinut pyörillä baariin strollailu siinä vaiheessa TIPPAAKAAN kiinnostaa (noin 100 kilsaa jo takana plus reenit tässä vaihees viikkoo takana), mutta koska pyöräilyehdotus ei ollut omani niin en jotenkaan osannut kieltäytyä. Luulin, okei, että napataan pyörät ja mennään, mutta ei. Jos tunnette minua yhtään, en osaa a)odottaa kärsivällisesti b)välittää ongelmista, jotka ei ole omiani. Ei ehkä parhaita piirteitäni, mutta ainakin olen rehellinen ja tunnen heikkouteni! Sen takia oli hyvää harjoitusta, kun ensin piti etsiä hänelle pyöränlamppu (lamputta ajosta saa edelleen suuret sakot Ruotsissa), pyörän avaimet ja sitten vielä itse pyörä varastosta. Matkaan! Onneksi ei satanut.

Joo... ensimmäinen rotvalli ja törkee meteli kaverin pyörästä. Ei ole kuulemma ilmaa renkaissa. Eipä. No, "överlevar du eller ska vi pumpa dom på vägen dit?" Pumpataan, kuuluu vastaus. Onneksi Götiksestä löytyy keskustan alueelta tasaisin välimatkoin pieniä steisseja kadun varrella, missä homma onnistuu. Mikäli tietää, kuinka tätä pumppausasemaa käyttää... Niin. Tuulee saamaristi, just harjattu tukka vaan pöllyää ja renkaisiin ei tule ilmaa. Lasken nopeasti miljoonaan ja koitan olla tehokas apunainen. Matka jatkuu. Tulee ilmi, että pyörän törkeä kolina onkin kaiffarin pinkin pyörän ominaisääni. Ei ole nimittäin pyörää jousituksilla pilattu. Teen edessä kulkevana virheellisen reittivalinnan mukulakivikujalle. Kaverille tulee siis pieni pyllyhieronta samalla ja käsille treeniä, kun koittaa pitää kiinni. TÖRKEÄ MELU. Nauran, vaikka haluaisin jo olla perillä. Etsitään normaalia katua. Nooo, toinen virheellinen reittivalintani jalankulkijoiden kadulle (Pyöräilijät Götiksessä: aina erikseen: FANTASTIK!). "Efter du fortfarande levande?!" huudan metelin yli. Kaveri seuraa ja lopulta ollaan lähes sovitun baarin edessä Andra långgatanilla ("The" baarikatu Götiksessä - suosittelen!). "Jag måste köpa snus." Eikö sitä saa baarista? No ei, kun lähellä on kuulemma kaupungin halvin mesta. ÄÄÄÄ. Okei joo mennään sinne siis, sanon hymyssäsuin edelleen. Kettuuntumisen peittämisessä olen joskus hyvin tehokas mielestäni. Ruvetaan lukitsemaan fillareita. Itse heitän vaan lukon kiinni, ja annan pyörän jäädä omaan arvoonsa kadulle ilman telineitä tai mitään. Kaveri taas... Joo-o. Hän lähtee köyttämään fillaria kiinni läheiseen paksuun pylvääseen. Homma ei mene sujuvasti. "Med all äran, men tänker du på riktigt att nån skulle snuva din cykel?" kysyn varovaisesti. Varovaisuus on tärkeää, Andra långilla kaikki muut ovat kuitenkin kännissä! Kuulemma. No okei, lopulta pyörä on kiinni. Röökikauppaan. Yes, homma hoidettu. Ja lopulta, Queen's head. Baari. Baari on lämmin, tuolit on mukavia ja punaviini on hyvää.

Ja AH. DET SÅ VÄRD DET!  Lisäksi kokista, niin pysyi Annika hereillä. Semmoinen perjantaitarina. Nyt! SE GRADU ANNIKA! MENE SINNE LABRAAN!

Kuvia piti olla myös. Mutta kun ei blogger halunnut. Kolme päivää jo olen yrittänyt. Siksi pöllin taas vähän kuvia... ==)))

Mackor och gröt

Kalmar Slott. Siellä oltiin. Korot jalassa, kuplivat kädessä ja kujeet mielessä.

Leipäsiä ja puuroa. NAMINAMI! Edellisen postauksen juuri läpilukeneena saanko vielä kertoa yhden aiheen, joka ärsyttää: ruokatrendit. Miksi jotkut ruuat ovat trendikkäitä? Toki sana trendikin voi tarkoittaa vain asian yleisyyttä, ei sitä, että se olisi mitenkään muodikasta. Mutta vastaanhangoittelijana olen tietenkin muiden ihmisten suosimien aineiden käyttämistä vastaan (superfoodit, gluteenittomuus, ne saakelin banaanipannarit). Kuitenkin, Kööpenhaminassa leipäset ovat joka-aterian kruunu ja puuro hipsterien kauraa. Tai ainakin kaurahiutaleita. EHE EHE.

Köpiksessä siis oltu. Sinne päädyin Kalmarin kautta. Kalmarista en muistanut/kerinnyt/saanut ostettua postikortteja, harmi! Niin hieno nimi paikalla. Kelatkaa, jos Suomessa olisi kunta nimeltä Mustekala. Hehe. Kuivalla tuulella olen... Noniin, kuitenkin, Kalmarissa oli UV-kemut eikä ihan mitkä tahansa hipat vaan murhamysteerinratkomisrenessanssiuusivuosibileet. Kylläkyllä. Samana iltana olin kauniina, killerinä ja lopulta kadoksissa... Fantastinen ilta! Elämäni juhlat! Mainittakoot myös: bileet oli linnassa. Ei sillä, että haluaisin kehuskella, mutta. Niin. Eikä varmaan tarvitse mainita, että sitten taas ilotulitukset eivät olleet renessanssityylisesti yksinkertaisia soihtumeininkejä vaan aika lähelle parhaita näkemiäni. Kalmar oli siis yhden illan ihana juttu minulle ja luultavasti suurimmalle osalle 80 vieraasta. Bileiden jälkeisenä aamuna frukostmeininkien jälkeen me nimittäin hyppäsimme ihastuttavan kaverini ja hänen poikaystävänsä (vihaan tuota sanaa) kanssa junaan ja pienen potemisen sekä äärimäisten huonojen pizzaa ja seksiä sisältävien juttujen jälkeen olimme pallo hukassa Kööpenhaminassa. Kööpenhaminassa haahuiltiin, syötiin ja juotiin. Minä pari päivää, muut kauemmin. Yksi museo, yksi kauppahalli ja yksi Carlsberg. Se riitti tältä erää ja loppuajan nukuin himassa ennen kuin työt kutsuivat kello 7.30 keskiviikkona. Oli virkistävää turistoitua porukassa vaihteeksi niiden perinteisten loner-reissujen sijasta.

Käytiin Carlsberg-museossa. En ehkä suosittelisi? Tai sitten mielentila ei ollut tämän tutkimiseen oikea ja vain kaljanjuonti, ei historia kiinnosti... Onneksi sisäänpääsymaksuun kuului kaksi minituoppia!

Takaisin kuitenkin otsikon aiheeseen, vaikkakin tällainen ajatuksenvirtakirjoittaminen on hyvin luonnollista minulle. (Ette ikinä haluaisi päätyä lukemaan sitä graduani...) Eli Kööpenhaminan pääapettani olivat smörrebrödit eli smörgåsar elikkä voikkarit siis voileivät. Söin ehkä nerokkaimman leipäni ikinä (oikeastaan päädyin samaan vaihtoehtoon kahtena päivänä peräkkäin) ja se on jakamisen arvoinen juttu: mehevää siemenillä höystettyä ruissaria, välissä hernepyreetä, suolapähkinöitä, rucolaa ja graavilohta. AIJAIJAI. Täydellinen lounasleipänen. Tai välipalaleipänen. Tai päivällisen oheisleipänen? Kauppahallissa sijaitsevan puurobaarin jälkeen olen myös inspiroitunut puurobisneksistä. Tai no, puurotyttöjähän olen ylipäätään, mutta lähinnä iltapalana. Mmmm miten lämmin kulhollinen kuntokaurapuuroa lämpimällä banaanilla, kanelilla ja jogurtilla väsyttääkään hyvin. Vaihtoehtona on perinteinen voisilmä ja runsas merisuola. Piru, miksi taas kirjoittelen ruuasta? NÄLKÄ!

Muuten edelleen: tulevaisuus on tässä ja nyt ja minulla ihan takki auki. MITÄMÄÄOIKEENKEKSIN! Ruotsalaisittain: Vad FAN ska jag hitta på? En tiedä yhtään! Pahimpana pelkona on oravanpyörä Suomessa... Jag tacka nej för det! Göteborgiin voisin kyllä jäädä pidemmäksikin aikaa sitten taas. Joku ehdotti, että hae apteekkiduunia täältä? Kanske? Nyt ajattelin vältellä gradua vielä paremmin (tänään vedetty jo semipitkislenkki) ja mennä tsekkaan pari museota ja sitten kaupungille.

Kuvat ei omia sitten niin. Niin kuin minä saisin moisia.

Motivationsbrist

Motivaatiokampanjan jälkeen minulla on ollut vähän motivaatio-ongelmia. Ei siis liikunnan suhteen. Vaan ihan kyllä kaiken. Tämä uusi vuosi - uusi minä -juttu ei oikein koskaan ole iskenyt.

Ensinnäkin. Pyöräily. Töitä takana tänä vuonna kaksi päivää ja olen niin luovuttamassa pyöräilyn suhteen. Asioita, jotka ärsyttävät pyöräillessä ovat sää, muut pyöräilijät ja omat pyöräilyvermeet. Sää on Göteborgissa suoraan sanottuna karsea viime päivinä. Mutta jännä juttu on siinä, että sää ei vaikuta karsealta mikäli ei ole pyörän päällä. "Kyllä kesä kuivaa, minkä kastelee." Kesä saattaapi kuivata kyllä, mutta talvellapa ei kuiva mikään. Jos aamulla kastut, olet varmasti märkä koko päivän. Märän mukana tulee myös ytimiä vihlova kylmyys. Ja ihmiset sanovat, ettei se vaikuttanut niin pahalta keliltä aamulla. Niin. Sinäpä tulit aamukahvin jälkeen bussilla pääoven eteen, kun minä rämmin tuolla pilkkopimeässä, myrskytuulessa ja astetta kovemmassa sumutinpullosateessa mummopyörällä. ÄLÄ KOMMENTOI SÄÄTÄ ELLET ITSE PYÖRÄILLYT.

Muut pyöräilijät vaikuttavat tekevän tämän jotenkin helpolla. Mutta nyt olen keksinyt, mitkä ovat kaksi yleisintä syytä: pyöräilyharrastus ja sähköpyörät. Harrastelijapyöräilijät ottavat asian liikunnan kannalta ja ovat reenikuteissa ja pyyhältävät pystyasennossa 10 km. Takavaloina heillä on punainen vilkuttava valo. Onko ärsyttävämpää katsoa moista valoa suurimman osan matkaa? Toinen kategoria ovat siis nämä sähköpyöräilijät. Tekisi mieli näyttää keskaria ja huutaa "THAT'S CHEATING!" Tietenkään se ei Ruotsissa käy päinsä. Tuntuu, että olen katoava luonnonvara, sillä itsehän pyöräilen vain hyötyliikunnan, rahan säästämisen ja raikkaan ilman toivossa. Niitähän tulee joo, mutta en tiedä onko tämä raivostumisfaktori tällä hetkellä suurempi.



Perusmeikkis duunimatkalla.

Ja sitten ne varusteet. Olin luullut ostaneeni jo tarpeeksi pyöräilyvarusteita. Mitä varusteita nyt tällaiseen sunnuntaipyöräilyyn tarvitsisi? Minulla on lamput edessä ja takana. Minulla on sadetakki. Minulla on sadeviitta. Minulla on kumpparit. Luulisi riittävän. Ei vanhoina Eurapäivinäkään mitään "varusteita" pyöräilyyn ollut. Tarvittiin vain pyörä. Tällä hetkellä tuntuu, että teen empiiristä tutkimusta pyöräilyyn sopivien vaatteiden vedenkestävyydestä. Tällä hetkellä tutkimuksessani on vain negatiivisia tuloksia. Siis vesi vain tulee läpi kaikesta. En tiedä onko aiheuttajana tuulen muodostaman paineen kanssa muodostama yhteispaine, sillä lenkillä tai kävellessä tällaista ei tapahdu. Tämän takia ostin myös sadehousut. VINNAREN! Tekisi mieli mennä suihkuun niiden kanssa ja testata pitävätkö siltikin kuivana. Tiedättekö mistä ne ostin? Koiranäyttelystä. Kyllä koiraihmiset tietää säävermeiden merkityksen! Olisi pitänyt ostaa myös vielä yksi sadetakki mutten raaskinut.

Muita motivaatio-ongelmia? Yksi pikkupikkugradu tällä hetkellä. Joululomalla onnistuin välttelemään paholaista pari viikkoa, nyt on taas työn alla, että mitäs pirua siihen keksittäisiin. Yksi duunikaveri ehdotti, että voisin kirjoittaa tehdyt kokeet fiktiivisesti ja sitten romaaninomaisesti muutaman vaihtoehtoisen loppuratkaisun. Hehe. Det kunde jag säkert göra!

Kävin myös eilen salilla. Ei noussut leukoja yhtäkään. Täyty ottaa apupainoja. Otti päähän.

Tällaista tällä kertaa. Joulut lusittu, uudetvuodet muistellaan toisella kerralla. Valitusvirsi on complete.