maanantai 19. tammikuuta 2015

Så hur går det med exjobbet?


"Mites gradun kanssa sujuu?" on otsikonkin esittämä kysymys, joka on yleisin startteri ystäviä tavatessa täällä ja muualla. Niin. Kun ei ole sujunut. Mutta tilanteeseen on tulossa muutos! Ehkä. En uskalla vielä hehkuttaa, sillä no. Mikään ei ole ikinä varmaa. Mutta tilanne on kehittymään päin. Kuvan esittämällä tavalla olen jahdannut ihmisiä, jotta asioihin tulee muutos. Niin on myös graduohjaajani, jonka kommentti: "Siis miten kaikki voi olla niin vaikeeta tän gradun kanssa!" ei ihan valanut uskoa, mutta kyllä tästä hyvä tulee! 

Stressin ja tilanteen raivostuttavuuden takia olen aika paljon urheillut. (Ylläri). Olen myös koittanut nukkua paljon, mutta siinä en ole läheskään yhtä hyvä kuin urheilemisessa. En ole myöskään yleensä tekemättömien välttelijä (olen mielestäni suht efektiivistä sorttia kaikessa mitä teen), mutta nyt kirjallisuuskatsauksen hienosäädön kanssa on kyllä fiilis takkuillut. Viimeiset lomapäivät meni Kööpenhaminassa, lenkkeillessä ja koiranäyttelyssä. Viime viikonloppu kaupungilla, lenkkeillessä ja museossa. Viime päivät on menneet labrassa, lenkkeillessä ja kahvihuoneessa. Hehe. See the regime? Tänään ajattelin olla graduun sidottu. Lauantaina ajattelin samoin, mutta sekin päivä meni pyykätessä, lenkkeillessä, drinkkejä tehdessä... Mutta sunnuntaina... EN KEKSINYT MITÄÄN MUUTA. Paitsi siivousta. Lauantainen lenkki ei nimittäin sujunut hyvin, siksi piti a) syödä enemmän b)juoda drinkkejä (palautumistarkoituksessa tietenkin!). Ja siksi eilen ei ehkä ollut järkeä lenkkeillä, mutta siivous on sitten taas hyvää a)välttely- b)sunnuntaipuuhaa. Lisäksi edelleen motivaatio-ongelmia sään kanssa ylipäätään. Olen koittanut miettiä, että kumpi on pahempi: Suomen -15 pakkaskelit vai Göteborgin +5 sade+tuulikelit. En ole löytänyt voittajaa. Lämmin loma tulisi tarpeeseen, en verran syväjäässä tunnun olevan. Tai saunakin auttaisi (joka muuten löytyy Astran tiloista!!).

Voin jakaa myös tarinan Annikan elämästä perjantailta!
Perjantaina töissä skippasin lounaan parilla omenalla ja kittasin kahvia, sillä kerrankin olin saanut sovittua niin paljon jännää tekemistä labroihin. Tämän takia, olin kotiin tullessa lähes humalaa vastaavassa tilassa ja lupauduin menemään oluelle. Tämä olotila meinasi kuitenkin krashaa heti kun söin vähän himassa, mutta ajattelin sosiaalisuuden kuuluvan perjantai-iltaan ja koitin skarpata. Himasta lähtiessä tokaisin kaverille olettavasti, että kaiketi mennään sporriksella. "Jag tänkte vi kunde cykla eftersom du alltid gör det!" Jaaha. Ei ois voinut pyörillä baariin strollailu siinä vaiheessa TIPPAAKAAN kiinnostaa (noin 100 kilsaa jo takana plus reenit tässä vaihees viikkoo takana), mutta koska pyöräilyehdotus ei ollut omani niin en jotenkaan osannut kieltäytyä. Luulin, okei, että napataan pyörät ja mennään, mutta ei. Jos tunnette minua yhtään, en osaa a)odottaa kärsivällisesti b)välittää ongelmista, jotka ei ole omiani. Ei ehkä parhaita piirteitäni, mutta ainakin olen rehellinen ja tunnen heikkouteni! Sen takia oli hyvää harjoitusta, kun ensin piti etsiä hänelle pyöränlamppu (lamputta ajosta saa edelleen suuret sakot Ruotsissa), pyörän avaimet ja sitten vielä itse pyörä varastosta. Matkaan! Onneksi ei satanut.

Joo... ensimmäinen rotvalli ja törkee meteli kaverin pyörästä. Ei ole kuulemma ilmaa renkaissa. Eipä. No, "överlevar du eller ska vi pumpa dom på vägen dit?" Pumpataan, kuuluu vastaus. Onneksi Götiksestä löytyy keskustan alueelta tasaisin välimatkoin pieniä steisseja kadun varrella, missä homma onnistuu. Mikäli tietää, kuinka tätä pumppausasemaa käyttää... Niin. Tuulee saamaristi, just harjattu tukka vaan pöllyää ja renkaisiin ei tule ilmaa. Lasken nopeasti miljoonaan ja koitan olla tehokas apunainen. Matka jatkuu. Tulee ilmi, että pyörän törkeä kolina onkin kaiffarin pinkin pyörän ominaisääni. Ei ole nimittäin pyörää jousituksilla pilattu. Teen edessä kulkevana virheellisen reittivalinnan mukulakivikujalle. Kaverille tulee siis pieni pyllyhieronta samalla ja käsille treeniä, kun koittaa pitää kiinni. TÖRKEÄ MELU. Nauran, vaikka haluaisin jo olla perillä. Etsitään normaalia katua. Nooo, toinen virheellinen reittivalintani jalankulkijoiden kadulle (Pyöräilijät Götiksessä: aina erikseen: FANTASTIK!). "Efter du fortfarande levande?!" huudan metelin yli. Kaveri seuraa ja lopulta ollaan lähes sovitun baarin edessä Andra långgatanilla ("The" baarikatu Götiksessä - suosittelen!). "Jag måste köpa snus." Eikö sitä saa baarista? No ei, kun lähellä on kuulemma kaupungin halvin mesta. ÄÄÄÄ. Okei joo mennään sinne siis, sanon hymyssäsuin edelleen. Kettuuntumisen peittämisessä olen joskus hyvin tehokas mielestäni. Ruvetaan lukitsemaan fillareita. Itse heitän vaan lukon kiinni, ja annan pyörän jäädä omaan arvoonsa kadulle ilman telineitä tai mitään. Kaveri taas... Joo-o. Hän lähtee köyttämään fillaria kiinni läheiseen paksuun pylvääseen. Homma ei mene sujuvasti. "Med all äran, men tänker du på riktigt att nån skulle snuva din cykel?" kysyn varovaisesti. Varovaisuus on tärkeää, Andra långilla kaikki muut ovat kuitenkin kännissä! Kuulemma. No okei, lopulta pyörä on kiinni. Röökikauppaan. Yes, homma hoidettu. Ja lopulta, Queen's head. Baari. Baari on lämmin, tuolit on mukavia ja punaviini on hyvää.
Ja AH. DET SÅ VÄRD DET!  Lisäksi kokista, niin pysyi Annika hereillä. Semmoinen perjantaitarina. Nyt! SE GRADU ANNIKA! MENE SINNE LABRAAN!


Kuvia piti olla myös. Mutta kun ei blogger halunnut. Kolme päivää jo olen yrittänyt. Siksi pöllin taas vähän kuvia... ==)))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti