En riktig forskare

Meikkis on aloittanut uuden työn. Tai tjänstin tai viran tai mikäs nimi nyt laitettaisiinkin. Olen nykyään Graduate Scientist. Tiedenaista kerrakseen. Olen kyllä juuri sitä tyyppiä, että määritän itseni työni mukaan. Kaksi viikkoa alkanut pesti on tuntunut ehkä parhaimmalta saavutukselta tähän työuraan mennessä. 400 - 500 hakijaa, 3 valittiin. Minut höpönenä siihen mukaanluettuna. Minun CVni, hakemukseni ja työhaastattelujeni (kyllä, niitä oli sellaiset viisi kipaletta) sai minulle duunipaikan, jossa viihdyn, jossa voin kehittyä ja joka toivottavasti vaikuttaa tulevaisuuden haaveisiini hyvin selkeästi. Kaksi muuta ovat poikia, hienoista yliopistoista (vai miltä kuulostaa University of York tai Harvard verrattuna University of Eastern Finlandiin...) ja todella mukavia.

Aloitin siis AstraZenecan omassa graduate ohjelmassa. No mikäs tämä tällainen ohjelma oikein on. Äiti ei tajunnut, kaverit ei ymmärtäneet ja itsekin olin huulipyöreänä kun ensimmäistä kertaa tästä kuulin. Tämä ei liity mitenkään yliopistooni tai myöskään graduuni. Aivan separaattijuttu. Kahden vuoden ohjelma, johon sisältyy meikäläisen työskentelemistä kolmella eri osastolla. Nämä voivat olla lääkekehityskaaren alku- tai loppupäässä, ihan molekyylien metsästämisestä kaupallisen valmistuksen mittakaavaan. Ensimmäinen paikka tuli määrättynä isommilta jampoilta, kahteen seuraavaan saadaan omaa vaikutusvaltaa myös mukaan. Työtehtävät? Yleensä tulemme olemaan projekteissa mukana niin kuin muutkin työntekijät, mutta mahdollisuus on yleensä myös tehdä science projekteja siinä sivussa. Eli ikään kuin tutkia tarkemmin jotain yhtä asiaa, esim. mallintaa tiettyä molekyyliä ja sen sitoutumista, kehittää dissoluutiomenetelmää tietylle formulaatiolle tai tutkia eri rullapuristimien vaikutusta partikkelikokoon. Pääasia koko hommassa on oppiminen. Ja luultavasti tämä oppimisen intoni sai minulle juuri tämän paikan. Onhan tiede nyt vaan niin pirun siistiä! Ja vastauksena äitinikin ensimmäisenä esittämään kysymykseen: kyllä, tästä saa myös palkkaa. Kilpailukykyistä sellaista.

Missä nyt sitten olen aloittanut? Märkärakeistamista sisältäneen vuoden jälkeen olen hypännyt inhaalation pöhisevään junaan, tarkemmin sanottuna inhalaattoreiden maailmaan. Mukaan on heitetty myös packaging osasto, eli kaikenlaiset pakkaukset. Tiedänkö mitään aiheesta? Juu en. Tämä 'Devices and packages' -osasto onkin siitä juuri hyvä valinta, että kuten aika tarkkaan vuosi sitten, taaskaan minulla ei ole mitään käryä mistä puhutaan lukuisissa mööteissä. Uusia kirjainlyhenteitä, uusia projekteja, uusia ihmisiä. Uusi konttori, uusi fikarummet, uusi pyöränparkkeerausspotti. Jännää! Kivaa! Aivan fantastista! Tosin tätä uutuuskomboa vaikeutettiin hieman jo ensimmäisellä viikolla, kun kaikki muuttivat konttoreita (eli ei mitään hyötyä mistään nimi-konttori-assosiaatioista), läheisin pomoni jäi lomalle ja minulla oli yhden sivun mittainen lista työtehtävistä ja niissä auttavista ihmisistä. Koitan heittäytyä tähän maailmaan sulavasti, vaikka olenkin ainut proviisoritaustainen koko tiimissä. Onneksi huumorini on aika hyvin koneinsinööreihinkin uppoavaa taikka sitten uudet kollegani nauravat kohteliaisuudesta. Networking -skillssit käyttöön ja työlistan kimppuun! 

Mitäs muuta täällä Götiksessä tapahtuu? Noo... Jos nyt välillä käyn vähän viinillä.
AINIIN JA OSTIN UUDEN PYÖRÄN!! KAUNEIN PYÖRÄ IKINÄ!! Ja siis tietysti myös hyvä polkea. Niin kiva, että poljin tänään töiden jälkeen fiilistelyextraa lähemmäs 10 kilometriä.