sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ett inlägg med djur


Olin vain vähän innoissani Universeumiin menosta...

Enkä turhaan! ISO KALA
Pieni Pertsa. Iso, lämmin ja kostea sademetsä.


Paljon rauskuja!

Paholaisen kätyri, myös tamariiniksi kutsutaan...









Hylkeet ja Slottskogen




 
 
Italiasta kotiuduttu. Maanantai meni sängyssä maatessa (koska en osaa ottaa päikkäreitäkään) jäätelöä syöden (uusi lemppari: Sian Saltlakrits!). Ja ei, en saanut gelattosta tarpeekseni. Kuitenkin tiistaina iski jonkin sortin syndrooma: jalat on virkeät, mutta aivot hyvin väskyt. ES-syndroomaksi voisin sen vaikka ristiä: Eat a lot, sleep too little. Tarvetta ES:n energiajuomalle. Myöskin jännä ilmiö: vatsa-, selkä- ja etureisilihakset jumissa. Mahdollisia syitä: maanantaisen joogan puuttuminen rutiineista, vatsalihakset rasittuneet syömisestä/nauramisesta tai huonot kävelykengät. Veikkaan kaikkien yhteisvaikutusta viinin kanssa. Vedin kuitenkin huonosta olosta huolimatta treeniä tiistaina aika runsaalla kädellä, oksensin yllärinä illalla ja keskiviikkona laahustin töihin Sprite-pullon kera. Ekaa kertaa bussilla pyörän hankkimisen jälkeen! Okei, iltapäivällä minut lähetettiin kotiin... Ja nukuin 20 tuntia. Mutta sitten menin taas töihin perjantaina! Pyörällä! Se oli ikäänkuin tulikokeena. Joo-o. Virhe. Suht heikko olo töihin saapumisen jälkeen. Nooo, virkeä virne päälle, ja kuusi tuntia labrassa. Kotimatka kotiin ei sujunut normaalin rattoisan perjantaifiiliksen merkeissä. Nyt sohvalla vietetyn viikonlopun jälkeen alkaa olo olla parempi. Hyvä, koska nyt on treffikiintiössä puutetta ja täytettä tiedossa.

Ennen kuin lähdetään purkamaan tapausta Itaaalia, niin palataanpa takaisin lähimenneisyyteen. Aikaan jota kutsuisin sujuvasti: "Ei nyt eikä viime vaan sitä edellinen viikonloppu." Hyvää suomen kieltä!  Tämä mainitsemani viikonloppu koostui pienen (lyhyen) ystäväni vierailusta. Näytin kaikki lempparipaikkani Göteborgissa (paitsi unohdin sotalaivat! Comeback?) ja hän kiltisti seurasi. Myös pyörän päällä. Alun epäröinnin jälkeen. Ennen kaiffarini Pertsamon saapumista kämppikseni kysyivät, mihin ajattelin hänet majoittaa. Sohvalle tietty. He vähän epäilivät a)kaverin mahtumista b)kaverin tyytymistä sohvaan. No hyvin mahtui ja ihan mukisematta! Kuten sanottua, kooltaan hän on pieni. Olin vain unohtanut pikkuseikan etten omista toista peittoa... No, sekin löytyi ihanalta Amandalta ja Pertsan ei tarvinnut tyytyä pelkkään lakanaan (omaanihan en olisi lainannut).

Kävimme myös Universeumissa. Detta besök hade jag väntat! Enkä joutunut pettymään. Kaikki Göteborg-kaverini olivat vähän ihmetelleet innostustani (ylipäätään yltiöpäinen innostumiseni niin perunamuusista ruokalassa kuin koirienkävelyttäjistä kerää ihmetystä) tästä paikasta, jossa jokainen göteborgilainen on käynyt viimeksi ala-asteella. Kyseessä on siis Vantaan Heurekan veroinen paikka, mutta koska se on Götiksessä ON SE PALJON PAREMPI. Koska täälläpä se onkin lähes Heurekan ja Seaworldin yhdistelmä sademetsineen ja akvaarioineen. Haita, oikeita, isoja, haita!! Ja apinoita. Vapaana. Paniikki. Pelkään siis tolkuttomasti apinoita. Ja vihaan perhosia, joita oli myös vapaana (ja joiden siipiväli oli suurempi kuin peruspunatulkun). Mutta muuten, paikka oli kuin luotu tarkastelulle, ihmettelylle ja ihastelulle. Ja sitä nämä muikkelit tekivät lähes viisi tuntia. Strålande! Nähtiin myös rauskuja! Rauskut on ihan lempparijuttuni. Harmi, ettei niiden ruotsinkielinen nimi (en rocka) ole yhtä hauska kuin englanninkielinen (ray). Lisäksi siellä oli avaruudella omistettu kerros. Oletteko koskaan esimerkiksi miettineet kuinka vaikeaa on avata hillopurkki tai miten syödä jauhelikeittoa painottomassa tilassa? Eipä onnaa ihan helpolla.

Lisäksi Pertsan kanssa kävimme taidemuseossa Kultur natt:in aikaan (ilmaista viiniä!), afterworkissa (lisää viiniä) ja Italia-aiheisissa bileissä (niin mites se viini...). No ei, vaikkapa ilmassa oli välillä pikkubakistakin niin kuitenkin turistihommat hoituivat ja kaupungilla haahuiluhan on aina kivaa. Ostin kaikkia pinkkejä asioita. Minä, joka en pidä pinkistä, omistaa tällä hetkellä hämmentävän paljon pinkkejä asioita. Tässä istun nimittäin pinkki paita päällä. Pinkki pipo päässä. Hallonkrämia vieressä (pinkkiä vedin). Amanda-kämppis osaa muuten tehdä maailman parasta pinkkiä tomaattisoppaa.

Sori kuvaövereistä, mutta eikö olekin hienoja!

lauantai 18. lokakuuta 2014

23 timmars Köpenhamn

Selfie kingin hississä! Spännande!

Not kidding, siksi sitä sanottiin.

Disneykauppa on minun Hard Rock Cafeeni ja must vierailupaikka aina mahdollisuuden tullessa.

Koska en suostu laittamaan kuvaa siitä kakasta pikkumerenneidontyngästä, niin laitan kuvan tästä,  tämä oli hienompi! Ja isompi! Koska size does matter!

Strorget ei ollut näin tyhjä lauantai-iltapäivällä, mutta ennen kauppojen aukeamista, ah, ei ihmisiä.

Törkeesti turkiksia. Miksi? Minkeillä ei ole käynyt tuuri...

Nyhavn











Oi Kööpenhaminaaa, olet ihanaaaa! Oslo oli siis silloin pettymys. Tällä kertaa odotukset oli korkealla, hyppäsin bussiin ja matkasin Kööpenhaminaan. Odotukset laski aika nopeasti, kun matkalla bussi oli täynnä ja niin oli myös bussin vessa. Kirjaimellisesti. Ja minun vedenjuontitahdillani asia oli hyvinkin kriittinen parametri matkalla. Ei oikein ajatukset ja reissu kulje, kun on PISSAHÄTÄ. No okei, thank god Mälmon 10 minuutin paussista, jonka jälkeen vedenjuonti jatkui...
Kööpenhaminassa minulla oli hyvin vähän aikaa. En tiedä käytinkö sen hyvin. En ollut myöskään miettinyt ööö noin mitään valmiiksi. Hyppäsin vain perjantaina bussiin, koska ajattelin, että jotain on keksittävä. Olisi pitänyt mennä lauantaista sunnuntaihin eikä perjantaista lauantaihin MUTTA JOSSITTELU EI NYT VAAN AUTA. Reissu oli hedelmällinen ja viihdyttävä silti! 

Aloitin hostellin etsimisellä kuten yleensäkin. Tämä hostelli oli hieno. Minulla oli pehmeä sänky. Minulla ei ole täällä kotona pehmeää sänkyä, niin se tuntuu heti luksukselta. Hostellin paikallistamisen jälkeen alkoi perinteinen kävelymaraton. Christianiaan marsmars! Kyseessä on siis Kööpenhaminan sisällä oleva pieni kannabiskaupunki, jossa rakennusluvat ja huumeidenvastaiset lait eivät taida päteä. Talot sikin sokin mökkikulttuurin tapaan, joka puolella leijailee erään ruoholajin imelä tuoksu ja kaiken tämän takia valokuvaus on ehdottoman kielletty. Kaltaiselleni seikkailijablondille ei tainnut olla hyvä idea matkata sinne kävellen. Yksin. Perjantaina. Pimeän tultua... Noo, mielestäni kukaan ei voi mitään minulle, mikäli kantaa vain selkänsä suorassa! Pojat saavat vihellellä ihan rauhassa, minä en vilkaisekaan! 

Sattui hyvä tuuri myös matkalla hostellille. Siinä katselin niitä linnoja (alan hyvin paljon lämpemään linnojen grand designille, haluan siis sellaisen kotikolokseni) ja huomasin, että yksi suurensuuri ovi jossain linnassa oli auki, vaikka kello oli lähemmäs puoli yhdeksän. Menin vilkuilemaan ja huomasin kyltin kertoen siellä olevan tornin. Kävin kysymässä aukioloaikoja. Auki oli. Ja mitäs maksaa? Ilmainen. Ilmainen näköalatorni. Yöllisessä Kööpenhaminassa. BINGO. Ja oliko siellä ketään muita ikuisia vihollisiani (amerikkalaisia/aasialaisia turisteja, lapsia tai rakastavaisia). Ehei! Koko torni itselleni ja parhaat yölliset kaupunkishotit paskalla kännykamerallani. Helt underbar! Loppujen lopuksi selvisi, että kyseessä oli Christianborgin palatsin torni. 

Mitäs muuta kerkesin? No hostellini alakerrassa oli baari... Enough said. Puolustukseni voin sanoa, että huoneeni oli kakkoskerroksessa baarin yläpuolella ja nukkuminen baarin aukioloaikana ei olisi vain tullut kysymykseen... Pilkkuun asti siis! Ja aamulla skarppina ylös, aamupalaa nassuun ja raittiiseen ilmaan! Minulla on käynyt tuuri kelien kanssa, sillä Kööpenhaminassa paistoi aurinko myös. Fantastikt! Näin puistoja ja botaaniset gaardenit ja sellaista. Olin myös ilmaisella kolmen tunnin walking tourilla ympäri Kööpenhaminaa. Aika tehokasta ja äärimmäisen viihdyttävää. Ainiin, ja national museum tuli myös korkattua! Siellä oli turkiksia, mmmmm. Miten ne liittyivät historiaan, en juuri nyt muista, mutta kuolleisiin eläimiin kääriytyminen nyt vaan tekee onnelliseksi. 

Tutustuin moniin hienoihin ihmisiin tuolla Shööpnhamnissa (ruotsalaisittain sanottuna). Myös ihmisiin Götiksessä, jotka lupasivat ottaa minut bileisiin. Ja yöbussilla tullessani satuin rupeamaan bussissa juttelemaan parin skottilaisen erasmustyypin kanssa, joilla oli kokonainen pullo ginia matkaeväänä. Once again... Enough said. NO OKEI EN MINÄ SIIHEN KOSKENUT. Mutta erasmustyypit on aina ihania!

Ja erasmustyypeistä puheenollen, tällä hetkellä näpyttelen tätä Italiasta. Ystäväni on valinnut niinkin viehättävän paikan kuin Milanon läheisen Pavian erasmusvaihtopaikakseen. Eilen oli erasmuspäivällinen, jota seurasi erasmusbileet Milanossa. Ja tänään on vähä erasmusrapsa ja illalla erasmusaperitivo ja sitten taas erasmusbileet? Tuli on kuulemma teemana. Jonkun kämppä on niin poltettu tämän jälkeen...

maanantai 13. lokakuuta 2014

Annikas lördag i ett nöttskal

Aktiivinen bakis: shoppailua ja puistohaahuilua.
Välikuolema

Uuteen nousuun jäätelön avulla (NELJÄÄ ERI SORTTIA!)

And I'm ready for the party!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Meningen med livet

 
Onnellisuuteen pyrkiminen on minun mielestäni elämän tarkoitus. Välillä siinä onnistuu tietämättään tai yrittämättä, välillä yritykset tuottavat vain onnettomuutta. Tänään olin onnekas ja yrittämisen ja yrittämättömyyden kombinaatio toimi. Onnellinen olo. Aikaansaava olo. Ne menevät minulla yleensä käsi kädessä. Myös verensokerin pitäminen sopivalla tasolla tekee ihmeitä. (Eilen kyseinen osa-alue teki tepposet ja olin kotiin päästessä niin tolkuttoman illamående, että makasin ensin vain keittiön lattialla jalat kattoa kohti... One never learns...) Nyt olen juuri tullut kämppisten kera kotiin pubiaterialta, täällä afterworkbuffet 50 kronor. Lisäksi tänään oli kaksien treenien päivä: sali ja jooga - tuloksena ei lihaskipujen sijaan vetreä, rauhallinen ja kaiken kaikkiaan sielullinen fiilis.

Minulla on muuten jälleen uusi harrastus. Tällä kertaa minä ja 10 miestä. Ei, en puhu speed-deittailusta, vaikka tähänkin liittyy nopeaa kommunikaatiota ja mahdollista polvilleen lankeamista. Hommassa olen myös vanhalla tavalla noviisi, kokemusta löytyy, mutta lähinnä rannalta ja ala-asteelta. Ei, kyseessä ei ole myöskään pusuhalihippa. Hej, det har jag inte gjort för länge sen (periaatteessa)! Noniin, kuitenkin, olen aloittanut lentopallon/lentiksen/volleybollin uudelleen. Hyvä fiilis, tiimilajeissa on sellaista naureskelua ja hauskanpitoa, mitä ei ole yksin puurtamisessa. Salilla ollaan vakavia. Miksi salilla pitää olla niin vakava? Lenkillä usein tosin hyräilen tai ainakin hymyilen. Vastaantulevat saattavat pitää himppasen kahelina, varsinkin kun pidän kirkkaiden treenivaatteiden yhdistelmistä. Lentopallossa pallotellaan, välillä isketään (en minä) ja naljaillaan parin tunnin ajan. Ensimmäisellä kerrallani oli vain intialaisia ja vanhoja ruotsalaisia patuja. Toisella kerralla: jackpot !- nuoria, urheilullisia, sarkastisia miehiä. Käy siis myös speed-deittalusta. Ikävä kyllä, lentopalloa pelatessani huomaan jälleen ruotsin kielen sanavarastoni suppeuden. Minä, joka rakastan viljellä adjektiiveja, en osaa tarpeeksi adjektiiveja ruotsiksi. Nyt hoen vain: "Jättebra!" "Bra gjort!" "Bra försök!" eli liikaa bra:ta. Ärsyttävintä uudessa kielessä on, ettei pysty ilmaisemaan itseään täysin.

Joukkueeni voittaessamme. No okei. Pöllitty kuva.
Huomenna konferenssipäivä taas! Olin jo kerran konferenssissa Astralla. Koko päivä predictive chemistrya. Ensimmäisen tunnin jälkeen en tajunnut mitään, pääpuhujan jälkeen en tajunnut mitään, oikeastaan ennen lounasta en tajunnut yhtään mitään. Kun otetaan tämä huomioon, niin istahdin lounaalla sitten aivan väärään pöytään. Pääpuhujan viereen. Jep. Olen hyvä small-talkissa, en niin hyvä farmaseuttisten mallien ja hilarakenteiden farmakokineettisessä kuvantamisessa, joka oli keskustelun aiheena. Ruotsiksi. Vedin tyypillisen olen kiva suomalainen graduntekijä -kortin, jotta sain puheenaiheen johdateltua johonkin muuhun tulevaisuuden QPRS -mallintamisesta ja loppulounas sujui ihan jouhevasti matkustelusta ja opiskelusta jutustellen. Loppupäivänä tulikin sitten PBPK (physiology based pharmacokinetics) -juttuja ja osasin ehkä jopa enemmän kuin Håkan 50-w (gradutiimissäni oleva guru)! Jättenöjd. Elikkä siis huomisen Continuous manufacturing -konffaa odotellen. Tämä järjestetään Göteborgin ainoassa pilvenpiirtäjässä: Svenska Mässanissa. Ei mitään tietoa, mihin mennä aamulla, mutta eiköhän tähän ole jo tottuttu. En ole muuten eksynyt Astrallakaan varmaan viikkoon! Ennätys! (Kuljen edelleen siellä yleensä kartan kanssa.) Minusta myös tuntuu, etten ole sieltä tyypillisemmästä päästä konferenssiosallistujia. Asuvalinta ainakin viimeksi ei tainnut olla perusnörttimateriaalia: korkonilkkurit, karvaliivi ja lautasen kokoiset korvikset. Jatkan siis samalla linjalla huomenna ja laitan kenties uudet täyskiiltävät kasikytluvun siniset pökät (oikeasti, aika härskit, vaikka itse sanonkin) ja isoimmat sulat korviin ja tukkaan. Nelikymppisistä miehistä erottautuminen on Annikana aika helppoa, mutta hei - labratakkia saa käyttää muutenkin ihan tarpeeksi.

Haluatteko mitä keksin viime viikonloppuna? Loppuun kuvavinkki, kuka arvaa?
Undrade och vandrare lite söder... Stay tuned!