Ett inlägg med djur



Olin vain vähän innoissani Universeumiin menosta...

Enkä turhaan! ISO KALA

Pieni Pertsa. Iso, lämmin ja kostea sademetsä.

Paljon rauskuja!

Paholaisen kätyri, myös tamariiniksi kutsutaan...

Hylkeet ja Slottskogen

 

 

Italiasta kotiuduttu. Maanantai meni sängyssä maatessa (koska en osaa ottaa päikkäreitäkään) jäätelöä syöden (uusi lemppari: Sian Saltlakrits!). Ja ei, en saanut gelattosta tarpeekseni. Kuitenkin tiistaina iski jonkin sortin syndrooma: jalat on virkeät, mutta aivot hyvin väskyt. ES-syndroomaksi voisin sen vaikka ristiä: Eat a lot, sleep too little. Tarvetta ES:n energiajuomalle. Myöskin jännä ilmiö: vatsa-, selkä- ja etureisilihakset jumissa. Mahdollisia syitä: maanantaisen joogan puuttuminen rutiineista, vatsalihakset rasittuneet syömisestä/nauramisesta tai huonot kävelykengät. Veikkaan kaikkien yhteisvaikutusta viinin kanssa. Vedin kuitenkin huonosta olosta huolimatta treeniä tiistaina aika runsaalla kädellä, oksensin yllärinä illalla ja keskiviikkona laahustin töihin Sprite-pullon kera. Ekaa kertaa bussilla pyörän hankkimisen jälkeen! Okei, iltapäivällä minut lähetettiin kotiin... Ja nukuin 20 tuntia. Mutta sitten menin taas töihin perjantaina! Pyörällä! Se oli ikäänkuin tulikokeena. Joo-o. Virhe. Suht heikko olo töihin saapumisen jälkeen. Nooo, virkeä virne päälle, ja kuusi tuntia labrassa. Kotimatka kotiin ei sujunut normaalin rattoisan perjantaifiiliksen merkeissä. Nyt sohvalla vietetyn viikonlopun jälkeen alkaa olo olla parempi. Hyvä, koska nyt on treffikiintiössä puutetta ja täytettä tiedossa.

Ennen kuin lähdetään purkamaan tapausta Itaaalia, niin palataanpa takaisin lähimenneisyyteen. Aikaan jota kutsuisin sujuvasti: "Ei nyt eikä viime vaan sitä edellinen viikonloppu." Hyvää suomen kieltä!  Tämä mainitsemani viikonloppu koostui pienen (lyhyen) ystäväni vierailusta. Näytin kaikki lempparipaikkani Göteborgissa (paitsi unohdin sotalaivat! Comeback?) ja hän kiltisti seurasi. Myös pyörän päällä. Alun epäröinnin jälkeen. Ennen kaiffarini Pertsamon saapumista kämppikseni kysyivät, mihin ajattelin hänet majoittaa. Sohvalle tietty. He vähän epäilivät a)kaverin mahtumista b)kaverin tyytymistä sohvaan. No hyvin mahtui ja ihan mukisematta! Kuten sanottua, kooltaan hän on pieni. Olin vain unohtanut pikkuseikan etten omista toista peittoa... No, sekin löytyi ihanalta Amandalta ja Pertsan ei tarvinnut tyytyä pelkkään lakanaan (omaanihan en olisi lainannut).

Kävimme myös Universeumissa. Detta besök hade jag väntat! Enkä joutunut pettymään. Kaikki Göteborg-kaverini olivat vähän ihmetelleet innostustani (ylipäätään yltiöpäinen innostumiseni niin perunamuusista ruokalassa kuin koirienkävelyttäjistä kerää ihmetystä) tästä paikasta, jossa jokainen göteborgilainen on käynyt viimeksi ala-asteella. Kyseessä on siis Vantaan Heurekan veroinen paikka, mutta koska se on Götiksessä ON SE PALJON PAREMPI. Koska täälläpä se onkin lähes Heurekan ja Seaworldin yhdistelmä sademetsineen ja akvaarioineen. Haita, oikeita, isoja, haita!! Ja apinoita. Vapaana. Paniikki. Pelkään siis tolkuttomasti apinoita. Ja vihaan perhosia, joita oli myös vapaana (ja joiden siipiväli oli suurempi kuin peruspunatulkun). Mutta muuten, paikka oli kuin luotu tarkastelulle, ihmettelylle ja ihastelulle. Ja sitä nämä muikkelit tekivät lähes viisi tuntia. Strålande! Nähtiin myös rauskuja! Rauskut on ihan lempparijuttuni. Harmi, ettei niiden ruotsinkielinen nimi (en rocka) ole yhtä hauska kuin englanninkielinen (ray). Lisäksi siellä oli avaruudella omistettu kerros. Oletteko koskaan esimerkiksi miettineet kuinka vaikeaa on avata hillopurkki tai miten syödä jauhelikeittoa painottomassa tilassa? Eipä onnaa ihan helpolla.

Lisäksi Pertsan kanssa kävimme taidemuseossa Kultur natt:in aikaan (ilmaista viiniä!), afterworkissa (lisää viiniä) ja Italia-aiheisissa bileissä (niin mites se viini...). No ei, vaikkapa ilmassa oli välillä pikkubakistakin niin kuitenkin turistihommat hoituivat ja kaupungilla haahuiluhan on aina kivaa. Ostin kaikkia pinkkejä asioita. Minä, joka en pidä pinkistä, omistaa tällä hetkellä hämmentävän paljon pinkkejä asioita. Tässä istun nimittäin pinkki paita päällä. Pinkki pipo päässä. Hallonkrämia vieressä (pinkkiä vedin). Amanda-kämppis osaa muuten tehdä maailman parasta pinkkiä tomaattisoppaa.

Sori kuvaövereistä, mutta eikö olekin hienoja!