 |
| Annika Irlannissa. |
Täällä tapahtuu taas paljon vaikkei oikeastaan paljon
mitään. Hiljaisemman alkuviikon jälkeen tuli vieläkin hiljaisempi loppuviikko.
Kämppiksistä toinen tyttö lähti keskiviikkona ja toinen eilen. Pääsiäinen on perhejuhlaa.
”Do you get homesick?”, kysytään minulta usein. Minulla ei ole Suomessa kotia,
tämä on kotini, joten eipä oikeastaan. Toisaalta, kun kaikki muut menevät
perheidensä kanssa hiljentymään pääsiäisen ajaksi ja baaritkin sulkevat ovensa pitkänäperjantaina
(toinen samanlainen pyhäpäivä on kuulemma joulupäivä), niin olisi kiva, jos
minunkin perheeni olisi täällä. Yhdessä sitten nauttisimme pääsiäislammasta
(äitini vihaa lammasta, hän ole maistanut irlantilaista
luomulammasta!), availisimme pääsiäismunia ja pelaisimme lautapelejä (terkkuja vaan
sisaruksille, otetaan matsi Cafe Internationalia palatessani!). Oi, mämmikin
tekisi niin hyvää. Kerroin muuten suomalaisista pääsiäisperinteisistä täkäläisille kavereille. Tyypilliseen tapaan sain vinoutuneita katseita mämmin, rairuohon ja värjättyjen munien jälkeen...
Mutta, minulla on keinoni tehdä tästä paras påsken koskaan.
Ja työkaverit auttoivat tavalliseen tapaansa. Ensin sain pääsiäismunan (okei,
se oli tullut ilmaiseksi lääkefirmalta, mutta silti!), sitten perjantain
vapaaksi (mutta menin kuitenkin töihin ihan vain teetauon vuoksi ja lounaaseen
asti, jonka siis tosiaan saan ilmaiseksi) ja lopulta päätin, että varaan hostellin
Galwaysta. Kun selvisin Dublinista, niin otetaan toisesta moisesta mittaa nyt.
Galway on kaikkien suosikkikaupunki, opiskelijoiden mekka ja yöelämän
keskittymä. Jos Dublinista minulla oli esitteitä enemmän kuin matkatoimiston
tädillä, niin Galwaysta minulla on vain lista yökerhoista ja pari
puhelinnumeroa, joille voin soitella. Hmm. Voin kertoa tiistaina, miten kävi.
 |
| Pääsiäismunani! |
Tämänpäiväisestä työpäivästä vielä. Sain kymmenen pistettä
ja papukaijamerkin ensinnäkin menemällä töihin. Oikea syy siihen oli juuri
ilmainen safka ja sellainen fakta, että olin unohtanut printata hostellin
varauspaperit ja kotona ei tietenkään ole printteriä (vihaan printtereitä).
Mutta töissä oli kivaa tavalliseen tapaan: pääsin leikkimään minijeteillä ja
muillakin neulamaisilla jutuilla! Olen viettänyt aamupäiväni siis
squirttaamalla adrenaliinia, atropiinia, lidokaiinia sun muita aineita
automaattisista ruiskuista, ja lisäksi minulle annettiin selvitettäväksi pari
yhteensopimattomuutta ja laimennosta. Koko viikko on ollut hauskaa täynnä. Tänään
tosin yksi työkavereistani ehdotti hiljaisuuskilpailua. Vastasin kertomalla
voittamattomuudestani ja paremmuudestani ja tästä hyvästä vaatisin palkinnoksi
haluaamani pääsiäismunaa. ”You’re so luquacious.” (Googletimme sanan toisen
työkaverin kanssa, translaatio oli ”chatty, talkative” eli olen siis
rupatteleva, well, suprise, suprise).
Pääsiäismunat ovat muuten täällä aivan eri
kanoista kotoisin kuin suomalaiset kämäiset röllimunat. Kokoa on yhtä paljon
kuin näköä ja tämä on johtanut siihen, etten osaa päättää minkä haluaisin.
Parasta näissä on, ettei niissä ole turhia yllätyksiä vaan munat on täytetty
joko pienemmillä suklaamunilla tai muilla karkeilla. HAHAA, ovelaa.
Ainiin ja mistä otsikko tulee, niin yksinkertaisesti siitä,
että pomoni on hokenut tuota lausetta koko viikon. Aina tulee ilmi nimittäin
irlantilaisia paikkoja, joista en ole kuullut, mutta joissa minun pitää
kuulemma käydä. Vastaan kyseiseen lauseeseen aina, että ennen tuloani koitin
opiskella jotain farmasiaakin... Ei olisi kuulemma ollut tarpeellista, kulttuuri
on pääsijalla aina. That's the spirit!
Koska tykkään laatia (tehtävä)listoja ja tällä hetkellä
kotona ei ole yhtään ketään ja Penney’s meni kiinni tunti sitten niin voisin
laatia TOP5-listan asioista, joista pidän tällä hetkellä eniten Irlannissa.
1.
Huumorintaju
Oikeasti, vihdoinkin olen löytänyt maan, jossa
huumorintajuani ei tulkita ilkeydeksi vaan riemukkuudeksi
2. Irish Stew, cottage pie, soda bread
ja skonssit
Irkkujen perinneruuat kolahtavat: maukkaita,
perinteisiä makuja ilman turhia kikkailuja, raaka-aineista, jotka tunnen ja
annokset ovat juoksija ruokahalun kokoisiakin
3.
Maisemat
Jatkuvasti ihmiset huomattelevat, että joko
leukani on rinnassani kiinni, nenäni lytyssä ikkunaa vasten tai kamerani
sulkimen ääni ärsyttävä. Miksi? No en vain saa näistä vuorenhuipuista
tarpeekseni – lampaista puhumattakaan. Eilen lenkillä ollessa oli yhden
toimiston pihassa oli muuten kolme ponia laiduntamassa, MITÄHÄ. Kuka
toimistotäti on ottanut poninsa mukaan töihin?
4.
Penney’s
”I
am Annika and I am a Pennyholic.” Oikeasti, en saa vain tarpeeksi 10
euron korkkareista, kuinka halpaa voi olla!
5.
Vaeltelevat koirat
Kaikki, jotka tuntevat intohimoni koiria ja
kaikkia karvaisia kohtaan ymmärtävät täysin tämän kohdan. Ihmiset parhaat
ystävät menevät täällä täysin sulassa sovussa muun liikenteen kanssa. Ne eivät
siis ole kulkukoiria. Nämä ovat randomkoiria, oikeita kulkureita ja kaunottaria,
jotka ovat vieneet itsensä kävelylle, kun laiska omistaja ei ole sitä tehnyt.
Ja se on täällä ihan okei. Ainut asia, joka saa tämän jääkuningattarenkin
menemään ”Well, heeeyyy uuuu, aaawww”, on vastaan tepsutteleva bokseri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti