keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

I'm Firish - Finnish and Irish plus always on fire



Kuumin leprachoun! Kyllä, pidin tuota julkisesti päässäni ja en ollut edes ainut.

Takaisin täällä taas! Kerron ensin nopiaa tästä päivästä. Kysyin tänään takaisin saapuneelta pomoltani, että olisiko mahdollista saada, vaikkapa puoli päivää vapaaksi perjantaina, koska olen ajatellut Dubliniin menoa. ”Well, Annika, I think that’s a brilliant idea! I think you should take the morning bus and take the whole day off!” Elikkä Dubliniin siis perjantaina! Loppuiltapäivän Tom sitten omistikin printtaamalla minulle lappuja ja karttoja paikoista, jotka minun on pakko nähdä (Guinness Factory on yksi niistä: ”You’ll get a free pint!”).

Ja tästä saakelin kintusta. Se on kipeä edelleen. Onnuin töissä. Mutta jännästi en ollut ainut, muutkin olivat vähän söheltäneet St. Patrickin päivänä... Töiden jälkeen ajattelin, että juoksen sitä vähän ”auki” ja sitten venyttelen kaiken pois. Joo. Ei auttanut. Tällä hetkellä teen kuolemaa. Kyseessä ei siis todellakaan ole lihassärky vaan lähinnä joku jännetupentulehdus nivusissani. Jumantsuka sentään, nyt heitän sellaiset kipulääkekuurit naamaan ettei toista. Onneksi lepo tulee automaattisesti, sillä tänään on perinteisesti leffailta! Täällä on meinaan jokainen tiistai ”supertiistai”, liput 4 egee leffaan ku leffaan.

Nyt palaan tähän sunnuntain viettooni ja Patrikin pyhän päivän aamuun, joka saapui minulle turhan nopeasti lauantai-illan jälkeen. DINGDONG sanoi kirkon kellot, ja olin luvannut katsastaa perinteisen, katolilaisen messun paikallisessa katedraalissa. Siellä sitten oltiin, pirtsakkana ateistina kirkossa. Mutta kuinka ollakaan, se oli aivan mahtava show! En olisi elävänä taikka kuolleenakaan arvellut, että kirkossa käyminen voisi olla hauskaa, mutta nähtävästi katolilaisten ideana on, että se ei ole vain pakollinen paha. Saarna kesti ehkä viisi minuuttia, loppuaika kului lasten musiikkiesityksiä kuunnellessa ja papin mainostaessa äänestämään paikallista Shanea The Voice of Irelandissa, kertoessa vitsejä (OI KYLLÄ, ja kaikki taputtivat myös!) ja kehottaessa kaikkia nauttimaan St. Patrickin Dayn kaikista puolista juhlineen kaikkineen.  Pappi myös kertoi tehneensä diilin yläkerran herran kanssa – paraatin aikana ei siis pitäisi sataa vettä. Harkitsin oikeasti kääntyväni katolilaiseksi, mutta Jumalaan/Jeesukseen/johonkin uskominen olisi vissiin vähän pakollista siinä tapauksessa.






Kirkon jälkeen kävimme sitten perinteiseen Paten päivän viettoon ja seurasimme juurikin tätä pikkukaupungin kohokohtaa eli paraatia.  Paraati oli jännän kantaaottava. Täällä ihmiset ovat hyvin aktiivisia lakialoitteiden ja yhteiskunnassa olevien päätösten ja tapahtumien suhteen, joka näkyi hyvin hyvin paraatissakin. Mukana oli nimittäin niin kiinteistöveroja vastustava lautta, hevosenlihakohuun osaa ottava lautta ja Paavia mainostavia lauttoja taisi olla useampia. Uskoisin, että moni suomalainen ei edes tietäisi, mistä maasta juuri valittu paavi edes on. Koska kaikenlaiset uutisankat ovat lähellä omaakin pumppuani, niin kulkue oli hilpeää katsottavaa ja papin diili piti – vettä ei tullut pisaaraakaan!
Siinä papinkin mainostama oman kylän poika. Ei ole muuten hääppönen laulaja.

Okei, paraatin jälkeen alkoi kaikkien tietämä osuus Patrikin päivästä. Vähän lounasta ja loiventavaa. Loppuillaksi laitoin kivan valkoisen mekon päälleni. Virhe. Heti ensimmäisessä pubissa saan Guinnessia niskaan. Nooo, onneksi toinen kämppiksistä on oikea kodinhengetär ja on jo takonut mekon takaisin elävien kirjoihin. 

Ainut miten voin St. Patrick’sin päivän tiivistää suomalaiselle ymmärrettävään muotoon: Vappu. Perusperiaate aika samanlainen ja lopputulos ainakin seuraavana päivänä sama, vaikka sen sijaan että porukka keikkuisi kahdeksalta aamulla yo-lakki päässä kotikoloon, niin lämmikkeenä toimii ympärille kiedottu Irlannin lippu.

1 kommentti: