My favourite word is lollipop

Little Miss Sunshine

Perjantai-iltapäivänä töissä pomoni vannotti, että saan ajatella farmasiaa seuraavan kerran vasta maanantaina kello 8.30.Yritin argumentoida, että mitä jos saan hirvittävän päänsäryn Margaretin suosittelemasta neljän euron roseeviinistä ja tämän seurauksena minun täytyy tutkia paikallisen apteekin valikoimaa. Vastauksena kuului, että ei vetele, saan tasan tarkkaan hakea yhden parasetamolivalmisteen, mutta that's it. "Im serious Annika, you have to stop learning." Mutku se on niin kivaa.

En tykkää ottaa kuvia, mutta laitetaan nyt kun äiti tykkää.

Eli siis keljumminkin voisi mennä. Olen täällä harvinaisen tyytyväisenä tyttönä innoissani, kun saan mennä radiologian osastolle katsomaan vain lääkekaappien täydennystä tai kun minulle annetaan potilastapaus ratkaistavaksi puhuttamattakaan siitä kun sain jäädä hengailemaan yhtenä iltapäivänä CT-kuvaushuoneeseen lääkärin kanssa, joka diagnosoi potilaita liukuhihnalta ja näytti esimerkiksi miten uudet kasvot voidaan rakentaa. NIIN SIISTIÄ. Olen itsekin ihmetellyt, että mistä tämä kaikki kumpuaa. Pomoni on sanonut ettei usko minun olevan edes suomalainen. Suomalaiset eivät kuulemma ole yleensä olleet ihan näin ekstroverttejä. Torstaina yksi työkavereistani oli saanut päivän tehtäväkseen "to keep Annika busy". Eipä arvannut, että olen tehtävien suhteen ihan labradorinnoutajan tapainen: minulle saa heittää palloa täältä ikuisuuteen.

Voodoo on ehkä näppärin baarin nimi ikinä. Voodoo-nukkeina kaikki pojat siellä niin.

Eli siis menneenä viikonloppuna noudatin koko työyhteisön toivetta ja pysyin erossa tieteenalastani ja sen sijaan kävelin näppärästi ensin perjantaina ja sitten lauantaina ensin 300 metriä toiseen suuntaan ostaakseni viiniä ja sitten 300 metriä toiseen suuntaan astuakseni kaupungin parhaaseen irkkupubiin (McGinleys). Sitten en olekaan ihan varma, että miten olen kävellyt ja minne... Niin. Hämmentävintä muuten paikallisessa yöelämässä on polttariporukoiden määrä. Perjantaina messissä oli siis lehmää kuin vaipoissakin tanssivaa miestä ja lauantaina suurinosa polttariporukoiden naisista näytti unohtaneen pöksyt kotiin. Tuntuu vain hämmentävältä, että niin monet ihmiset viettävät täällä polttareita vaikka yksiäkään häitä en ole päässyt todistamaan vaikka lähes kirkon vieressä asunkin. Kyllä minäkin voisin parit polttarit viettää ihan vain huvin vuoksi.

Tykkään hokea tilanteessa kuin tilanteessa lausetta "Guess what time it is?" Yleisimpänä vastauksena tähän toimii joko "TEA TIME!" tai "WINE TIME!". Kuitenkin, tänään aamulla köpötellessäni pinkeissä tohveleissani keittiöön katsomaan olivatko muutkin selviytyneet kotiin paikallisen discoluolan Pulsen sykkeestä ja kysyessäni sitten (jälleen kerran intoa piukassa), että arvatkaapas naiset mikä aika nyt on, niin yhden rökäleen vastaus sohvanpohjalta kuului "It's better not be wine time." Ja ehei, ei olekaan vaan nyt oli "NATIONAL PARK TIME!" Olin kuulemma ollut hämmentävän innoissani siitä, että minut oli luvattu viedä Glenveaghin kansallispuistoon. Tämä ei kuulemma ollut normaalia, vaikka väitin jokaisen suomalaisen olevan luontoihmisiä. "It's really nothing that special." Minua paikka kuitenkin kiehtoi, koska onhan siellä linnakin ja kultaisia kotkia (golden eagle, suomennettuna vaan kuulostaa pirun makialta ja Harry Potteriin liittyvältä). Ja kyllä vain, sinne mutkikas, maisemarikas tiemme tällä kertaa vei ja teimme kivan sunnuntaikävelyn kansallispuistossa, joka ei tosiaan ollut niin jännä paikka mitä luulin (linnakin aika pienoinen). Mutta pääsinpähän sinne kuitenkin! Eläimiä en tosin bongannut yhtäkään.

Se linna.

Edelleenkin. Täällä ei hirveästi ole sadellut.

Ainiin ja näin muuten myös ensimmäistä kertaa telkkarista gaelilaista jalkapalloa eli hurlingia. Laji näyttää lähinnä siltä kuin joku ei tietäisi, että jalkapallossa kuuluu koskea palloon vain jaloilla ja lähtisi juoksemaan pallo käsissään. Se kun on tässä lajissa sallittua. Äärimmäisen nopea, hämmentävä ja kiehtova laji.

Kirjoitettu su, kuvat lisätty ma!