Frisk luft

Perjantaina palautin gradun. Kaikki 138 sivua. Now it’s done. Prefacessa lupaan ostavani kavereille drinkkejä gradun tekemisen lomassa saamistani tsempeistä. Viikonloppuna haahuilin niin maan vietävästi. Alkuun katsoin, että jos menisin Halmstadiin, Fredrikshavniin tai vaikkapa Malmöön. Sitten ajattelin, että ei. Göteborg on niin ihana, halusin olla täällä. Halusin nukkua kotona omassa huonossa, pienessä sängyssä. Kyllä, sitäkin tapahtuu. Pyöräilin. Juoksin. Shoppailin. Koemakoilin sänkyjä. Siis kaupoissa.

Arvatkaapa, mitä ostin? Ostin verhot. Ai että minkä väriset? Vaaleenliilat. Hyvin epätyypillinen ostos ja hyvin epätyypillinen väri tälle tyttönaiselle. Järki oli kaupassa mukana ja verhot olivat funktionaalisesti valoa läpäisemättömät ja roimassa tarjouksessa. Onpa nyt sitten pimeä huone. Sopivasti, kun Götikseen iskenyt lämmin, aurinkoinen päivä. Olen addikti hyvälle kelille. Pitäisi päästä koko ajan ulos. Kuitenkin tänään duunisetti meni niin, että töissä vietin suurimman osan päivästä labrassa ns. friskluftmask päässä. Raikasilmanaamio. Elikkä siis täysvermeistys, joka näyttää sopivalta avaruuteen. Bootsinsuojukset, haalarit ja vaikka mitä suojusta isoja pahoja lääkeainemolekyylejä vastaan. Koko kauneus on kruunattu sukelluslaitteen näköisellä päähuppusysteemillä, joka tuo koko ajan tosiaan puhdistettua ilmaa hengitettäväkseni. Silmät kuivuu, nenää kutittaa ja tulee pissahätä. Siinäpähän räpyttelet, nyrpistelet ja pidätät, ei meinaan vermeiden laiton jälkeen tee mieli mennä hetkeen vessaan, koska olisi edessä pukuepisodin toisto. Tämän takia duunipäivän aikana jäi luonnonraitis ilma vähäiselle, vaikka yleensä kahvitellaan kelien salliessa ulkona.

Duunipäivän jälkeenkin menin vielä saleilemaan. Yllättävää kyllä, Astran salilla on alkanut käymään nuorta komeaa miestä... Yleensä kohdeyleisönä meikäläisen räpeltämiselle on ollut noin viisikymppisiä tiedemiehiä, mutta nyt nämä ukot on vissiin lomailemassa ja korvattu uudelle kesätyöläisarsenaalilla. En tosin ymmärrä, että miksi minä olen joukosta ainut joka puhisee, onko nämä fitit pojat niin fittejä, ettei salilla käynti on lähinnä ulkomuodon ylläpitoa, ei maksimipainojen tavoittelua? Pojat tuntuvat hirveästi pelaavan myös puhelimilla treenatessaan. Tästä syystä minun jokainen taukoni menee Tinderin parissa. Nerokasta! Ollaan pelattu myös yhdessä muiden kollegojen kanssa, Tinder on mainio seurapeli. Varsinkin kaikkien naimisissa olevien kanssa, jotka ei muuten kyseisestä huvista pääse nauttimaan.

Muita oivalluksia viikonlopulta maanantain iloksi? On hyvä olla väliinputoaja maahanmuuttaja. Silloin jokainen härskikin vitsi on ok ja menee kulttuuri- ja kielierojen piikkiin. Tämä toimii myös toisinpäin: mikäli en hiffaa tsoukkia, menee se kielellisen ymmärtämisen eikä tyhmyyden syyttämiselle sujuvasti ohi. Tai no, ainahan voi syyttää, että nyt on mennyt yksi viinilasillinen liikaa.