Som i Grey's anatomi

Tiedättekö sen Greyn anatomian jakson, jossa sarjan kirurgiopiskelijat eksyvät vahingossa dermatologian puolelle. Sen jälkeen stressaantuneet kirurgiopiskelijat eksyvät sinne tahallaan, sillä huomaavat paikan olevan rentouttava, rauhallinen ja vaalenpunaisempi. Pumpuliunelmien ja aknen hoidon lisäksi dermatologian puolella on tarjolla marjoilla maustettua vettä ja hierontaa.

Minä olen kokenut tuon jakson in a real life setting. Koska minun osastollani ei ole vapaata konttoritilaa/huoneita/pöytiä (tai no on yksi, missä aluksi istuin, mutta kaikki kutsuivat sitä "den mörka rummet" - selittänee fiiliksen huoneessa...), istun minä muista korridoorin toisella puolella. Vaikka välimatkaa hetkiseen omaan osastooni ei ole kuin yhden oven avaamisen verran, on ero huima. Istun nimittäin pakkauksesta vastaavan osaston puolella. Täällä minulla on oma, säädettävä pöytäni (jossa lukee nimeni), omia hyllyjä (joihin laittaa päivittäiset omenani), oma tietokoneeni ja peräti nimi ovessa! Olin hyvin imponerad alussa ja olen edelleen, sillä minähän olen kuitenkin hierarkiassa alimpana. Mitä, te tuotte minulle nuppineuloja, jotta saan laittaa pöytäni päätyyn minulle tärkeitä juttuja kiinni! Eikä! (Olen laittanut Astran kartan, elintärkeä, edelleen.) Huoneessani on minun lisäkseni hyvin ruotsalainen nainen, joka asettelee kukkiaan minunkin näkyvilleni (koska sehän on tärkeää), opettaa minulla ruotsalaisia sanontoja ja käy joka päivä lounastauolla haukkaamassa happea kävelyn muodossa.

Lisäksi tällä osastolla kaikki sanovat god morgon tullessaan ja hej dåttavat lähtiessään. Minullekin. Minä en tiedä kenenkään nimeä. Silti he tulevat tarjoamaan muffineja/kekuleita/omasta pihasta kerättyjä omenoita, kehumaan kenkiä/vaatteita/korujani ja pahoittelevat kovasti jos kokoustavat heti huoneeni ulkopuolella (aivan hirveesti melua joo, ruotsinkielinen puhe ei vain koskaan ole oikein häiritsevää, vähän niin kuin joululauluja kuuntelisi). He menevät lähes koko osasto (pienempi kuin meidän oma, huomattakoon) yhdessä aamukahville, lounaalle ja iltapäiväkahville. Kaikki lähtevät ennen neljää perjantaisin ja arkisinkin minä olen yleensä se, joka sammuttaa valot koko toimistosta. Mikäli meillä on yläorganisaation kanssa yhteistä toimintaa, menevät nämä koko osasto yhdessä, ajoissa ja ehkä vähän ehostettuinakin paikalle.

Minä toimistossani

Ero minun omaan osastooni siis on aika huima. Nimittäin, minun osastonporukka menee kahville/lounaalle mikäli on aikaa (paitsi ke ja pe!), lähdetään kun hommat on tehty ja karkit godisskålista syö se, joka on kerennyt huomata niitä ilmestyneen ensin. Yhteisiin tilaisuuksiin menee ne, jotka kerkeää ja yleensä minuutilleen tai muutaman myöhässä. Yksi ihminen on kommentoinut korvakorujani koko osastossa, ja minullahan on aika valikoima (suurimmat taitavat lähentyä kokonaisena teurastetun punatulkun kokoa). Mutta oikeastaan, minun mielestä on ihana kirjoitella gradua tällä puolella ja hengailla tuolla toisella. Minullahan ei nimittäin stressiä ole. Ainakaan tällä hetkellä.

Tällä hetkellä koitetaan muuten selvittää Plan B:tä minun erikoistyöni varalle, hehe, sillä masiinahan ei ole ihan ajokunnossa ja aika vain kuluu. Saa nähdä mitä keksitään, eilen ainakin käytiin kaivamassa vanha Diosna esille (märkärakeistin siis). Ei läheskään niin cool kuin ConsiGma, mutta simppeli. Masiinassa on on-nappula ja off-nappula (erikseen, kylläkyllä), jaaaa käyttöohjeet olikin sitten siinä. Haha. Data tulee Excelin sijasta Notepadille ja joo. Ei tosissaan high tech. Mutta ehkä hyvä kontrasti, jos ja kun saadaan tuloksia ConsiGman epelistä!