Mingel Bingo som ska inte lösa sig

Hejsan kärlek Göteborg

Olen tässä matkustellessa oppinut tuntemaan itseni aika hyvin. Vaikka turhanpäiväinen analysoiminen (en ole niitä tyttöjä joiden aika menee poikapulmia ratkoessa) on mielestäni turhaa, on itsetuntemusta aina hyödyllistä kehittää. Ja ei, nyt en myöskään tarkoita miljoonien facebook-testien tekemistä. Paitsi toki, jos se auttaa itsensä hyväksymisessä ja ymmärtämisessä, niin mikäs minä olen tuomitsemaan.

Kuitenkin, eilen olin taas vähän hipoissa. Jouluhipoissa. Ja tällä kertaa tunsin yli 30 ihmisestä noin 6 nimeltä. Tai no en edes nimeltä, mutta kasvoilta. Eli pientä mingel bingoo kehiin ja ympäri lasi toisessa ja snacksit toisessa tumpussa. Millä aloittaa minglausbingoilu? Itsensä esittely on aina hyvä lähtökohta, se kun tuppaa tuppisuusuomalaisilta helposti unohtua. Sen jälkeen onkin hyvä kysyä muiden nimiä ja virkoja tässä maailmassa. Sen jälkeen tarjota snacksilautaselta mässyä. Ja sitten ollaankin jo kavereita. Eikös niin?

Mitä oikein tarkoitan tällä mingle bingolla? No, faktiskt, meillä oli yksissä kemuissa oikein moinen peli ja mielestäni se oli tuskahyvä systeemi. Kaikilla ruudukkolaput. Ruudukoissa turhanpäiväisiä tietoja "Omistaa kissan", "On vasenkätinen", "Osaa tanssia tangoa" -tyylillä. Sitten kaikille kynät. Tarkoituksena pelissä on löytää ihmisiä, joihin kuvaus sopii ja kirjoittaa heidän nimensä ruutuun. Näppärä tapa tutustua nopeasti todella moneen uuteen ihmiseen. Minä sain tietenkin ruudukon kokonaan täyteen tätä peliä tehdessäni. En kuitenkaan voittanut, sillä olin hitaampi kuin joku toinen. Ja kyllä, huudettiin myös "BINGO!" Mutta siis, mingel bingo on mielestäni täysin toimiva termi kaikkeen small talk shaibaamiseen kökkäreissä eli coctailkemuissa.

Kilpailuvietistä muuten vielä. Voitin tässä töissä karkkipussin yhdessä kokouksessa (yes, very cool, että möteissä voi olla jaossa Bilar-pussi sille, joka osaa vastata pulmiin työterveyskysymyksissä). Myös motionskampanj tuotti tulosta: 3 lahjakorttia (urheilukauppa SEK500, 30min hieronta ja Astran putiikki SEK100) ja törkeän ruma neonkeltainen vesipullo. Pidän voittamisesta. Kuitenkin osaan olla myös voittamatta. Olenkin analysoinut omaa käyttäytymistäni eri porukoissa ja havannoinut 3 eri Annika-tyyppiä: Iso Ä, Pieni O ja keskitason K. Iso Ä on Ääliö-Ännikä, joka on äärimmäisen innokas, älytön ja ehkä jopa rasittavan sortava. Tulee esiin useimmissa pienemmissäkin kilpailuissa ja nälkäisenä. Pieni O on omahyväinen, omintakeinen ja omistautuva Annika. Kylmä jääkuningatar, joka vaikuttaa joko nokan varttaan kaikkia muita katsovalta tai sulkeutuneelta suomalaiselta. Sitten on ehkä paras vaihtoehto: keskitason K, kivan kaverillinen, kiinnostunut Annika, joka ei turhia kauhistele tai kaunistele. Keskitason K toivoisin olevan tutuissa ympyröissä. Toisaalta, luultavasti hyvien ystävien kanssa olen yhdistelmä Isoa Ä:tä ja Keskitason K:tä. Eli kaheli, äänekäs ja äärimmäisen keikarimainen. Mielestäni on hyvä löytää itsestään ne karakteerit, joissa on hyvä ja joita on tärkeää pitää arvossa, mutta myös ne, joissa on kehittämisen varaa. Meikänaisella kärsivällisyys on ainakin ikuisesti kehittämissarakkeessa. Ei vain usko yleensä riitä.

Tästä tulikin vielä mieleen yksi ruotsalaisjuttu, joka on viime aikoina ollut hyvinkin pinnalla Annikan Götiselämässä. "Det löser sig." -asenne. Pahin viholliseni. "Asioilla on tapana järjestyä." NO KUN EIKÄ OLE. Mielestäni "asioiden järjestyminen" vaatii, että joku ottaa asiakseen nämä asiat. Toisin sanoen, odottamalla jonkin asian muutosta ilman actionia harvemmin toimii. Gradun suhteen on nyt ilmaantunut erinäisiä ongelmia. Paljon ongelmia, voisin sanoa. Hiukset päästä irrottavia ongelmia. Ja kun olen kertonut ruotsalaisille kavereille näistä lussebullien, viinin ja spinningtuntien lomassa, kaikkien quick fix on aina "Det löser sig". Yleensä tällöin isoakin isompi Iso Ä on nostanut päätään ja todennut: "Nemen, saken är att du kan inte ens säga "Det löser sig" på finska." Tämä on hyvin ilkeää ruotsalaismittapuulla mitattuna. Useimmille sanon, että olen kykenemätön stressaamaan. Mutta. Ikävä kyllä, minä stressaan myös. Olen hiljainen stressaaja. Stressaan ihan ykkikseni. Minä olen tietenkin ottanut havaitsemmamme probleemat omien yöunien menetysmissiokseni ja brainstormannut lösningeja. Stressannut ihan keskenäni. Toivottavasti ensi viikolla, joku osaa sanoa juuta tai jaata tai yessia tai no:ta tai ihan mitä tahansa muuta kuin "Det löser sig":tä. Ja sillä aikaa, meikäläinen koittaa löösaa eli losen uppaa eli rentoutua. Siihen vaaditaan juoksulenkki. Ja ehkä purkillinen Ben&Jerrysiä. Ja lopulta sohvanperänurkka mieluisan kainalon kera.

BTW. Kuvat on juoksentelukeikoilta. Kuka kaipaa musiikkia, kun voi katsoa maisemia?