Bloody Sunday

Yes, I walked on the frickin Peace Bridge.

Derry/Londonderry/The city of culture 2013.

Kävin vilkaisemassa uudemman kerran. Suunnitelmana kulttuuripäivä, jee!

Otin bussin ja 30 minuuttia myöhemmin talsin jo Peace Bridgellä ja löysin tieni Tower Museumiin. Derry ei ole iso. Derry on mukava. Kohkausta Peace Bridgen hienoudesta en vieläkään ymmärrä. 

Tower Museum. Okei, olen nyt aika tottunut museoissa kävijä, mutta puuh olipa siinä museo. Vähän liikaakin. Tiedän Irlannin historiasta jo ehkä enemmän kuin Suomen. Tämä on niin väärin, mutta museo oli hyvin rakennettu ja ISO. 4 kerrosta ja yksi niistä vain interaktioleikkejä varten (jos minulla olisi ollut kaveri mukana, niin olisin voinut jopa riehaantua, yksin se olisi vain säälittävän näköistä). Koska tuli pieni history-overload museon jälkeen niin käppäilin katsomaan paremmin People’s Galleryn seinämaalauksia ("murals"=sana, jota en vieläkään osaa ääntää). 

Mielenkiintoista, että artistit ovat saaneet tuosta vain maalata hyvin kantaaottavia maalauksia lähes keskelle kaupunkia. Nämä käsittelivät lähihistoriaa ja varsinkin kahinoita protestanttien ja katolilaisten kesken. Kahina on varmasti aika mieto ilmaus IRA:n ja kaikkien muidenkin puuhista (joihin kuuluu mm. kotona tehtyjä Molotovin coctaileja tsippadaidai). Kuvat selittävät ehkä enemmän, mitä kävin siis katsomassa. Vielä yksi pakollinen kirkkovierailu. Näihin alan jo kyllästyä. Kirkko on aina kirkko, vaikka sen nimi olisi katedraali. Ne ovat vain kivisiä rakennuksia kivoilla lasimaalauksilla varustettuna. Sacre Couerin jälkeen mikään kristillinen rakennus ei ole tuntunut miltään. Niin. Loppupäivän sitten shoppailin, oopsy daisy...

Pomo oli usuttanut minua koko viikon sunnuntaina olevalle 10 kilometrin hyväntekeväisyysjuoksulle. Aluksi sanoin, että menen, jos en mene Pulseen lauantaina. Lopulta lupasin, että joojoo, menen menen, mutta farmasialätsää ei kyllä laita päähän. Ei sovi reenivaatteisiin. Pysyin erossa klubista lauantai-iltana ja heräsin virkeänä ja juoksin. Olin taas vähän ulapalla, kun kisapaikalle saapuessani kaikki puhuivat valmistautumisesta tähän kympin lenkkiin. Mikä valmistautuminen häh? ”I just drank a litre of milk and thought I’ll come and stroll.” Kaikki ajattelivat, että olenpa taas niin vitsikäs, vaikka kyseessä oli totuus. En tiennyt, että kaikilla oli tavoitteita. Minä kun olin lähinnä ajatellut, että onpa kiva saada vähän happea systeemiin hauskassa porukassa. No loppujen lopuksi sain farmasiatiimimme parhaan ajan jossain 57 minuutin paikkeilla. Ja kivan vihreän T-paidan. Ja karkkia. 

Pharmacy crew juoksun jälkimainingeissa.

Tapahtumassa sai myös pidellä gaelilaisen futiksen voittopokaalia (Donegal voitti viime vuonna, hyvä me!?). Itse kuvittelin sen MM-lätkän voittopokaaliksi, GO SUOMI GO!

Tänään minun piti lähteä Dubliniin, mutta juoksutapahtuma venyi ja I just can’t be bothered any more. Miksi taas sinne? Äitikulta saapuu. Re-union time! Niin ja yhdellä ruotsalaistytöistä on ensi viikolla synttärit, näppärästi samaan aikaan...