Catch the first wave!

Tällä viikolla ajattelin, että olisi kivaa tehdä jotain viikonloppuna. Jotain uutta. Ajattelin meneväni Dubliniini, mutta kaverit siellä sanoivat etteivät olisi siellä. Ei siis järkeä mennä. Okei, okei, mitä tekisi, mitä keksisi.

Fiilikset kahden tunnin hyisen menon jälkeen.

No surffausta! Osoittautui vaikeammaksi järjestää kuin ajattelinkaan. Saatuani hyppysiini surffausmaikan yhteystiedot, niin hän yritti ja minä yritin ja pomo yritti miettiä, että milläs hemmetillä teleporttaisin itseni kymmeneltä lauantaiaamuna Dunfanaghyyn. Bussit ei nimittäin kulkisi kuin vasta iltapäivällä. Matkaa olisi kolmisenkymmentä kilometriä. Surffari ehdotti liftausta, minä vähän kyseenalaistin. 

Perjantaina teetauolla ihmiset sitten kyselivät, että mitäs suomityttö on täksi viikonlopuksi keksinyt. Kerroin surffidilemmastani. Jaahas ja kaksi sekuntia myöhemmin minulla oli kyyti. Nooniiin, nähtävästi asioilla on tapana järjestyä!

Joten pienen pienen wine timen (kutsutaan myös perjantai-illaksi Voodoossa) pirahti herätyskello kahdeksalta ja kömmin mörököllinä ylös puoli yhdeksältä. Hahaa, nimittäin mitä järkeä olisi meikata, sillä olen menossa mereen kuitenkin. Työkaverin mintunvihreä Fiesta odotti jo ulkona ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin surfer dude nappasi minut kyytiin joltain huoltoasemalta. En oikeastaan tiennyt yhtään mitä odottaa yhtään miltään, mutta surffari oli äärimmäisen rento ja surffarimainen ja tarjosi aamukahvitkin. Noniin hyperinä liikkeelle ja odottamaan muuta ryhmää. Matkalla miittauspaikkaan kävimme tsekkaamassa päivän aallot (niin kuin minä jotain niistä ymmärtäisin). Hyvältä näyttää! Minä kommentoin vain irlantilaiseen tapaan säätä. 

Koiratyttö on aina koiratyttö

Noniin varusteet reilaan ja loput kolme tyttöä mukaan ja ulapalle. Puin märkäpuvun ensin väärinpäin päälle. Surffarijätkä nauroi, että olisi ehkä voinut mainita että vetoketju menee taakse. ”How should I know?” Joojoo, noviisi. Märkäpuvun lisäksi hanskat käteen ja buutsit jalkaan. Meriveden lämpötilasta kysellessäni mies kertoi lämmityksen olleen päällä seitsemästä lähtien. Ehe ehe. Got it. Kymmenen astetta luvassa siis. Ajattelin vilukissana, että luultavasti olen yksi iso nössö ja luovutan viiden minuutin jälkeen. 

Olin väärässä. Pienen kuivaharjoittelun jälkeen iskimme mereen ja ei hätää! 5 millimetriä kumikangasta näytti toimivan ja pari tuntia kului siivillä. Lopulta buutsit ja hanskat täynnä vettä oli pakko luovuttaa ja lähteä autolle lämmittelemään. Ja haluatteko kuulla minkälaista surffaus oli? Suolavetistä ihanuutta. Tällä hetkellä käsivarret hellinä ja polvet mustelmilla puhumattakaan lonkanretaleestani, joka ei vieläkään ole yhteistyökykyinen. Aivan mahtavaa! Adrenaliinia! Aaltoja! Suolaa silmissä! Ei haittaa! Verrattavissa pulkkamäen aiheuttamaan iloon. Olin naama niin typerässä virneessä sylkiessäni merivettä kerta toisensa jälkeen. Olen koukussa. Muutaman kerran pääsin seisomaan laudalla oikein kunnolla ja se riitti, tunsin onnistuneeni! AH. Gotta do this again.

Horn Head

 Surffauksen lisäksi pääsin kiertämään vielä Horn Headille katsomaan maisemia ja sieltä lounaan kautta kotiin. Edelleen typerä virne naamalla. Surffauksen lisäksi päivääni paransi se, että sain silittää niin monia koiria. Surffarillakin oli oma bordercollie koko ajan messissä, kuinka siistiä! Tultuani eilen kotiin kämppis oli iloinen. Oli kuulemma ollut niin hiljaista ja tylsää ja krapulaista, että hän oli alkanut tehdä koulutehtäviä. Joten meikätyttö yritti saada jotain aktiviteettia tapahtumaan. Perjantai-illan huuma oli riittänyt kyllä kaikille ja seuraa uuteen nousuun ei löytynyt. Noo, laitoimme leffan pyörimään ja kikatimme loppuillan. Tai no, minähän en kikata. Joko nauran kuin hevonen tai nauran ääneti.

Taustalla näkyvä Mukkish-vuori on seuraava maakuntaetappi. Surffarimaikka lupasi viedä minut vaeltamaan sen huipulle.