 |
| Kuumin leprachoun! Kyllä, pidin tuota julkisesti päässäni ja en ollut edes ainut. |
Takaisin täällä taas! Kerron ensin nopiaa tästä päivästä.
Kysyin tänään takaisin saapuneelta pomoltani, että olisiko mahdollista saada,
vaikkapa puoli päivää vapaaksi perjantaina, koska olen ajatellut Dubliniin
menoa. ”Well, Annika, I think that’s a brilliant idea! I think you should take the morning bus and
take the whole day off!” Elikkä Dubliniin siis perjantaina!
Loppuiltapäivän Tom sitten omistikin printtaamalla minulle lappuja ja karttoja
paikoista, jotka minun on pakko nähdä (Guinness Factory on yksi niistä: ”You’ll
get a free pint!”).
Ja tästä saakelin kintusta. Se on kipeä edelleen. Onnuin
töissä. Mutta jännästi en ollut ainut, muutkin olivat vähän söheltäneet St.
Patrickin päivänä... Töiden jälkeen ajattelin, että juoksen sitä vähän ”auki”
ja sitten venyttelen kaiken pois. Joo. Ei auttanut. Tällä hetkellä teen
kuolemaa. Kyseessä ei siis todellakaan ole lihassärky vaan lähinnä joku
jännetupentulehdus nivusissani. Jumantsuka sentään, nyt heitän sellaiset
kipulääkekuurit naamaan ettei toista. Onneksi lepo tulee automaattisesti, sillä
tänään on perinteisesti leffailta! Täällä on meinaan jokainen tiistai
”supertiistai”, liput 4 egee leffaan ku leffaan.
Nyt palaan tähän sunnuntain viettooni ja Patrikin pyhän
päivän aamuun, joka saapui minulle turhan nopeasti lauantai-illan jälkeen.
DINGDONG sanoi kirkon kellot, ja olin luvannut katsastaa perinteisen,
katolilaisen messun paikallisessa katedraalissa. Siellä sitten oltiin,
pirtsakkana ateistina kirkossa. Mutta kuinka ollakaan, se oli aivan mahtava
show! En olisi elävänä taikka kuolleenakaan arvellut, että kirkossa käyminen
voisi olla hauskaa, mutta nähtävästi katolilaisten ideana on, että se ei ole
vain pakollinen paha. Saarna kesti ehkä viisi minuuttia, loppuaika kului lasten
musiikkiesityksiä kuunnellessa ja papin mainostaessa äänestämään paikallista
Shanea The Voice of Irelandissa, kertoessa vitsejä (OI KYLLÄ, ja kaikki
taputtivat myös!) ja kehottaessa kaikkia nauttimaan St. Patrickin Dayn kaikista
puolista juhlineen kaikkineen. Pappi
myös kertoi tehneensä diilin yläkerran herran kanssa – paraatin aikana ei siis
pitäisi sataa vettä. Harkitsin oikeasti kääntyväni katolilaiseksi, mutta
Jumalaan/Jeesukseen/johonkin uskominen olisi vissiin vähän pakollista siinä
tapauksessa.
Kirkon jälkeen kävimme sitten perinteiseen Paten päivän
viettoon ja seurasimme juurikin tätä pikkukaupungin kohokohtaa eli paraatia. Paraati oli jännän kantaaottava. Täällä
ihmiset ovat hyvin aktiivisia lakialoitteiden ja yhteiskunnassa olevien
päätösten ja tapahtumien suhteen, joka näkyi hyvin hyvin paraatissakin. Mukana
oli nimittäin niin kiinteistöveroja vastustava lautta, hevosenlihakohuun osaa
ottava lautta ja Paavia mainostavia lauttoja taisi olla useampia. Uskoisin,
että moni suomalainen ei edes tietäisi, mistä maasta juuri valittu paavi edes
on. Koska kaikenlaiset uutisankat ovat lähellä omaakin pumppuani, niin kulkue
oli hilpeää katsottavaa ja papin diili piti – vettä ei tullut pisaaraakaan!
 |
| Siinä papinkin mainostama oman kylän poika. Ei ole muuten hääppönen laulaja. |
Okei, paraatin jälkeen alkoi kaikkien tietämä osuus Patrikin
päivästä. Vähän lounasta ja loiventavaa. Loppuillaksi laitoin kivan valkoisen
mekon päälleni. Virhe. Heti ensimmäisessä pubissa saan Guinnessia niskaan.
Nooo, onneksi toinen kämppiksistä on oikea kodinhengetär ja on jo takonut mekon
takaisin elävien kirjoihin.
Ainut miten voin St. Patrick’sin päivän tiivistää
suomalaiselle ymmärrettävään muotoon: Vappu. Perusperiaate aika samanlainen ja
lopputulos ainakin seuraavana päivänä sama, vaikka sen sijaan että porukka
keikkuisi kahdeksalta aamulla yo-lakki päässä kotikoloon, niin lämmikkeenä
toimii ympärille kiedottu Irlannin lippu.
Ootpa komee
VastaaPoista