Mackor och gröt

Kalmar Slott. Siellä oltiin. Korot jalassa, kuplivat kädessä ja kujeet mielessä.

Leipäsiä ja puuroa. NAMINAMI! Edellisen postauksen juuri läpilukeneena saanko vielä kertoa yhden aiheen, joka ärsyttää: ruokatrendit. Miksi jotkut ruuat ovat trendikkäitä? Toki sana trendikin voi tarkoittaa vain asian yleisyyttä, ei sitä, että se olisi mitenkään muodikasta. Mutta vastaanhangoittelijana olen tietenkin muiden ihmisten suosimien aineiden käyttämistä vastaan (superfoodit, gluteenittomuus, ne saakelin banaanipannarit). Kuitenkin, Kööpenhaminassa leipäset ovat joka-aterian kruunu ja puuro hipsterien kauraa. Tai ainakin kaurahiutaleita. EHE EHE.

Köpiksessä siis oltu. Sinne päädyin Kalmarin kautta. Kalmarista en muistanut/kerinnyt/saanut ostettua postikortteja, harmi! Niin hieno nimi paikalla. Kelatkaa, jos Suomessa olisi kunta nimeltä Mustekala. Hehe. Kuivalla tuulella olen... Noniin, kuitenkin, Kalmarissa oli UV-kemut eikä ihan mitkä tahansa hipat vaan murhamysteerinratkomisrenessanssiuusivuosibileet. Kylläkyllä. Samana iltana olin kauniina, killerinä ja lopulta kadoksissa... Fantastinen ilta! Elämäni juhlat! Mainittakoot myös: bileet oli linnassa. Ei sillä, että haluaisin kehuskella, mutta. Niin. Eikä varmaan tarvitse mainita, että sitten taas ilotulitukset eivät olleet renessanssityylisesti yksinkertaisia soihtumeininkejä vaan aika lähelle parhaita näkemiäni. Kalmar oli siis yhden illan ihana juttu minulle ja luultavasti suurimmalle osalle 80 vieraasta. Bileiden jälkeisenä aamuna frukostmeininkien jälkeen me nimittäin hyppäsimme ihastuttavan kaverini ja hänen poikaystävänsä (vihaan tuota sanaa) kanssa junaan ja pienen potemisen sekä äärimäisten huonojen pizzaa ja seksiä sisältävien juttujen jälkeen olimme pallo hukassa Kööpenhaminassa. Kööpenhaminassa haahuiltiin, syötiin ja juotiin. Minä pari päivää, muut kauemmin. Yksi museo, yksi kauppahalli ja yksi Carlsberg. Se riitti tältä erää ja loppuajan nukuin himassa ennen kuin työt kutsuivat kello 7.30 keskiviikkona. Oli virkistävää turistoitua porukassa vaihteeksi niiden perinteisten loner-reissujen sijasta.

Käytiin Carlsberg-museossa. En ehkä suosittelisi? Tai sitten mielentila ei ollut tämän tutkimiseen oikea ja vain kaljanjuonti, ei historia kiinnosti... Onneksi sisäänpääsymaksuun kuului kaksi minituoppia!

Takaisin kuitenkin otsikon aiheeseen, vaikkakin tällainen ajatuksenvirtakirjoittaminen on hyvin luonnollista minulle. (Ette ikinä haluaisi päätyä lukemaan sitä graduani...) Eli Kööpenhaminan pääapettani olivat smörrebrödit eli smörgåsar elikkä voikkarit siis voileivät. Söin ehkä nerokkaimman leipäni ikinä (oikeastaan päädyin samaan vaihtoehtoon kahtena päivänä peräkkäin) ja se on jakamisen arvoinen juttu: mehevää siemenillä höystettyä ruissaria, välissä hernepyreetä, suolapähkinöitä, rucolaa ja graavilohta. AIJAIJAI. Täydellinen lounasleipänen. Tai välipalaleipänen. Tai päivällisen oheisleipänen? Kauppahallissa sijaitsevan puurobaarin jälkeen olen myös inspiroitunut puurobisneksistä. Tai no, puurotyttöjähän olen ylipäätään, mutta lähinnä iltapalana. Mmmm miten lämmin kulhollinen kuntokaurapuuroa lämpimällä banaanilla, kanelilla ja jogurtilla väsyttääkään hyvin. Vaihtoehtona on perinteinen voisilmä ja runsas merisuola. Piru, miksi taas kirjoittelen ruuasta? NÄLKÄ!

Muuten edelleen: tulevaisuus on tässä ja nyt ja minulla ihan takki auki. MITÄMÄÄOIKEENKEKSIN! Ruotsalaisittain: Vad FAN ska jag hitta på? En tiedä yhtään! Pahimpana pelkona on oravanpyörä Suomessa... Jag tacka nej för det! Göteborgiin voisin kyllä jäädä pidemmäksikin aikaa sitten taas. Joku ehdotti, että hae apteekkiduunia täältä? Kanske? Nyt ajattelin vältellä gradua vielä paremmin (tänään vedetty jo semipitkislenkki) ja mennä tsekkaan pari museota ja sitten kaupungille.

Kuvat ei omia sitten niin. Niin kuin minä saisin moisia.