Tropikariet

Hait kuulemma makoilevat usein. En ollut aikaisemmin nähnyt, mutta uskotaan, uskotaan.

Mennään siis takaisin tarinaan kummallisimmasta eläinkompleksista ever made. Kuten sanottua, tämä oli Gunnarin ehdotus, minun toteutus ja Martin&Jenny toimivat sponsoreina (haha, meillä on kaikki projektit tällä tavalla nimettyjä duunissa, on jäänyt tapa päälle).
Paikalle saapuessamme olimme jollain teollisuusalueella ja Tropikariet oli rakennuksena vähän pienen, hämmentävän huvikummun näköinen... Sisällä paikka vaikutti paljon paremmalta, mielenkiintoiselta ja siistiltä. Monta kerrosta pitäisi olla täynnä eläimiä. Mainitsin jo tässä vaiheessa kavereille, että hei meikäläinen sitten pelkää apinoita. Jenny mainitsi käärmefobiastaan. Okei, nu kör vi, vaikka molemmisa näytti olevan mainintaa brosyyrissä.

Ihme-eläin!

Alakerroksessa aloitettiin hailla. Okei, peruskauraa! Joo-o, kunnes tultiin seuraavaan huoneeseen, jossa sai laittaa käsiään kolmeen eri altaaseen. Eka allas: ihonkuorintakaloja. Tiedättekö, niitä samoja, joita käytetään Thaimaassa olevissa kylpylöissä. Tuntui hassulta ja jännältä. Toka allas: ihonputsaajarapuja. Okei, astetta jännempiä vielä. Käsi veteen ja rapu kiipeää sitä pitkin. Tekee mieli vetää käsi heti pois, kutiaa niin vietävästi. Kolmas allas: LEVEL THREE! Jotain outoja hummerin, kilpikonnan ja rauskun risteytykseltä näyttäviä otuksia, joita ei ole edes tälle luontodokumenttifriikille tullut aikaisemmin vastaan. En vieläkään tiedä lajin nimeä! Tiedän vain, että niistä saadaan sinistä verta, jota voidaan käyttää apuna lääketieteessä bakteerien tunnistamiseen verestä. Miksi niillä on sinistä verta? Siinä ei kuulemma ole lainkaan hemoglobiinia. Miten ne kuljettavat happea? Sitä en todellakaan tiedä. Näitä alieneita sai myös taputtaa. Kysyttiin myös, että missä niillä on silmät. On kuulemma kymmenen ja hoitaja näytti missä. Oli päällä ja alla ja sivuilla. Hämmentävää. Eka kerros paketissa ja jo nyt tuntui, että saatiin rahoille vastinetta.

Toka kerros. Kylttejä, että pimeä sademetsä tulossa ja ei saa juosta, kirkua tai muutakaan lapsellista. Joo-o, kukapa nyt niin tekisi. Astuttiin sisään pimeyteen, jossa kuului vain ihme naksutus. Tiedättekö niinkuin oravat juonimassa. Koitetaan etsiä silmillä lepakoita tai kummituseläimiä, ei näy ei. Ajatellaan kaiken olevan bluffia. Kunnes. Minä olen kauempana ja näen vai kuinka lepakot lentää Jennyn ja Martinin pään yli. HYI SAAKELIII!! Nyt kiljutaan ja juostaan! Ja kappas. Äiti soittaa. Vastaan ja huudan jotain lepakoista, taisi äiti ajatella, että nyt on kyllä startattu lauantaipullo turkasen aikaisin. Alkujärkytyksestä tokeennettua katsottiin vielä vähän lisää kummituseläimiä ja sellaisia.  Kaikki eläimet oli siis vapaana lepakoista ja ihmesademetsäasukkaista käärmeisiin. WHATWHAT. Kylttejä vaan ympärillä, että nämä ovat sitten myrkyllisiä. Ihmetyksenä oli kyllä, että miten eläimet useimmiten pysyvät aisoissa (jos ei lasketa hulluja lepakkoja).



Apina

Apina

Pissat housuissa seuraavaan huoneeseen. Krokotiili oli onneksi ihan pleksin takana. Anakonda myös. Mutta apinat ei. Eikä. Paljon apinoita. Erinäisiä lajeja. Hyi nyt saakeli soikoon. Pahoinvoivana koitin ottaa kuvia mahdollisimman läheltä. Jenny ja Martin ottivat vain kuvia minusta, näytin kuulemma niin aaveelta. Onneksi apinoiden jälkeen tuli vain helppoja juttuja. Lemureita! Kuinka makeita! Niinkuin pesukarhuja (meinasin kirjoittaa persukarhuja haha) potenssiin kymmenenen! Todella hienoja! Lisäksi käärmeitä terraarioissa. Pidän käärmeistä, sillä ne ovat niin ennustettavissa. Eivät tee juurikaan mitään, ennen kuin annat hiiriä. Toisin on niiden pirun apinoiden kanssa.


Lemurit pusailee. OI

Tropikarietin jälkeen fikapaussilla koitettiin vetää yhteen, että mitäs just tapahtui. Kukaan ei ymmärtänyt. Martin sanoi, että tuntee edelleen lepakon kosketuksen päässään. Mentiin lautalle ostamaan halpaa juotavaa iltaa varten. Martin halusi syödä punaista tanskalaista makkaraa, me tytöt ei. Ostettiin viskiä ja viiniä. Summasummarum: jos olet Helsingborgissa  - Tropikariet ja Helsingör kannattaa!