Meningen med livet

 
Onnellisuuteen pyrkiminen on minun mielestäni elämän tarkoitus. Välillä siinä onnistuu tietämättään tai yrittämättä, välillä yritykset tuottavat vain onnettomuutta. Tänään olin onnekas ja yrittämisen ja yrittämättömyyden kombinaatio toimi. Onnellinen olo. Aikaansaava olo. Ne menevät minulla yleensä käsi kädessä. Myös verensokerin pitäminen sopivalla tasolla tekee ihmeitä. (Eilen kyseinen osa-alue teki tepposet ja olin kotiin päästessä niin tolkuttoman illamående, että makasin ensin vain keittiön lattialla jalat kattoa kohti... One never learns...) Nyt olen juuri tullut kämppisten kera kotiin pubiaterialta, täällä afterworkbuffet 50 kronor. Lisäksi tänään oli kaksien treenien päivä: sali ja jooga - tuloksena ei lihaskipujen sijaan vetreä, rauhallinen ja kaiken kaikkiaan sielullinen fiilis.

Minulla on muuten jälleen uusi harrastus. Tällä kertaa minä ja 10 miestä. Ei, en puhu speed-deittailusta, vaikka tähänkin liittyy nopeaa kommunikaatiota ja mahdollista polvilleen lankeamista. Hommassa olen myös vanhalla tavalla noviisi, kokemusta löytyy, mutta lähinnä rannalta ja ala-asteelta. Ei, kyseessä ei ole myöskään pusuhalihippa. Hej, det har jag inte gjort för länge sen (periaatteessa)! Noniin, kuitenkin, olen aloittanut lentopallon/lentiksen/volleybollin uudelleen. Hyvä fiilis, tiimilajeissa on sellaista naureskelua ja hauskanpitoa, mitä ei ole yksin puurtamisessa. Salilla ollaan vakavia. Miksi salilla pitää olla niin vakava? Lenkillä usein tosin hyräilen tai ainakin hymyilen. Vastaantulevat saattavat pitää himppasen kahelina, varsinkin kun pidän kirkkaiden treenivaatteiden yhdistelmistä. Lentopallossa pallotellaan, välillä isketään (en minä) ja naljaillaan parin tunnin ajan. Ensimmäisellä kerrallani oli vain intialaisia ja vanhoja ruotsalaisia patuja. Toisella kerralla: jackpot !- nuoria, urheilullisia, sarkastisia miehiä. Käy siis myös speed-deittalusta. Ikävä kyllä, lentopalloa pelatessani huomaan jälleen ruotsin kielen sanavarastoni suppeuden. Minä, joka rakastan viljellä adjektiiveja, en osaa tarpeeksi adjektiiveja ruotsiksi. Nyt hoen vain: "Jättebra!" "Bra gjort!" "Bra försök!" eli liikaa bra:ta. Ärsyttävintä uudessa kielessä on, ettei pysty ilmaisemaan itseään täysin.

Joukkueeni voittaessamme. No okei. Pöllitty kuva.

Huomenna konferenssipäivä taas! Olin jo kerran konferenssissa Astralla. Koko päivä predictive chemistrya. Ensimmäisen tunnin jälkeen en tajunnut mitään, pääpuhujan jälkeen en tajunnut mitään, oikeastaan ennen lounasta en tajunnut yhtään mitään. Kun otetaan tämä huomioon, niin istahdin lounaalla sitten aivan väärään pöytään. Pääpuhujan viereen. Jep. Olen hyvä small-talkissa, en niin hyvä farmaseuttisten mallien ja hilarakenteiden farmakokineettisessä kuvantamisessa, joka oli keskustelun aiheena. Ruotsiksi. Vedin tyypillisen olen kiva suomalainen graduntekijä -kortin, jotta sain puheenaiheen johdateltua johonkin muuhun tulevaisuuden QPRS -mallintamisesta ja loppulounas sujui ihan jouhevasti matkustelusta ja opiskelusta jutustellen. Loppupäivänä tulikin sitten PBPK (physiology based pharmacokinetics) -juttuja ja osasin ehkä jopa enemmän kuin Håkan 50-w (gradutiimissäni oleva guru)! Jättenöjd. Elikkä siis huomisen Continuous manufacturing -konffaa odotellen. Tämä järjestetään Göteborgin ainoassa pilvenpiirtäjässä: Svenska Mässanissa. Ei mitään tietoa, mihin mennä aamulla, mutta eiköhän tähän ole jo tottuttu. En ole muuten eksynyt Astrallakaan varmaan viikkoon! Ennätys! (Kuljen edelleen siellä yleensä kartan kanssa.) Minusta myös tuntuu, etten ole sieltä tyypillisemmästä päästä konferenssiosallistujia. Asuvalinta ainakin viimeksi ei tainnut olla perusnörttimateriaalia: korkonilkkurit, karvaliivi ja lautasen kokoiset korvikset. Jatkan siis samalla linjalla huomenna ja laitan kenties uudet täyskiiltävät kasikytluvun siniset pökät (oikeasti, aika härskit, vaikka itse sanonkin) ja isoimmat sulat korviin ja tukkaan. Nelikymppisistä miehistä erottautuminen on Annikana aika helppoa, mutta hei - labratakkia saa käyttää muutenkin ihan tarpeeksi.

Haluatteko mitä keksin viime viikonloppuna? Loppuun kuvavinkki, kuka arvaa?

Undrade och vandrare lite söder... Stay tuned!