Back in business - Uusi reissureppu jo upppackad

Reissublogi tekee comebackin. Jag är tillbaka med nya äventyrer!
Nohevana naisena olen jo kerennyt reissuni aloittamaan ja tämän homman viemään jo aika pitkälle.
Meikkis päätti Irlannin reissun jälkeen, että Ruotsiin vie tie. Sanoin tämän selkeästi lemppariproffalleni ja voi että. Jag var så jävla lycklig! Viekas proffa oli nimittäin vielä tätäkin kärppää ovelampi ja järjesti paikan, jota en ollut itse edes keksinyt vaatia. Lopputulos: unelmien täyttymys ja lääkepohatan uranalku erikoistyön merkeissä Astra Zenecalla. Tapahtumapaikkana on siis Göteborg (tai no, Astran pikkiriikkinen 2300 ihmisen edustama tehdas on Mölndalissa, 10 km täältä), Ruotsin Riviera. Tai ei ehkei Riviera, mutta ainakin Ruotsin Tampere. Eli siis ihana!

Göteborgissa paistaa aina aurinko. Nej, det gör det inte. Tässä keittiön ikkunasta.

Gradun kirjoittamisen verran ajattelin siis täällä majailla eli ainakin helmikuun loppuun asti. Tulevaisuus auki, toivottavasti se ei ole ihan hauki. Täällä olen ollut nyt kaksi kokonaista viikkoa ja nåmen är jag nöjd! Aloitetaan asunnolla. Lähes jokainen työkaveri, tinderkaveri tai muu kaveri on responssanut lauseella "Vad! Hur fick du den?!", kun olen kertonut missä asun. Asun siis Göteborgin pääkadulla, Avenyllä. Tiesinkö ennen saapumistani, että tämä Kungsportsavenyn on "Den Avenyn". No eipä ollut haisua, kun en ollut koskaan kaupungissa käynyt. Hehe. Kahden kuukauden kesäkodittomuuden ja nuuskamuikkuselämän jälkeen on ollut erittäin mieluista asua asunnossa, joka on niin törkeen hyvällä paikalla kaiken keskipisteessä. Lisäksi mainittavaa on, että minulla on 4 (!) vaatekaappia, oma ranskalainen parveke, kaikki leipomistarvikkeet mitä kuvitella voi ja kirjahylly täynnä niin keitto- ja reissukirjoja kuin myös ruotsalaista kertomakirjallisuutta. AH.
Yksin en kuitenkaan asu, vaan täällä on kanssani australialainen tuleva graafinen suunnittelija Kevin (ei hän ei ole tuleva poikaystäväni, pitkätukkahippityyli ei oikein iske) ja söpö ruotsalainen tuleva arkkitehti Amanda. Molemmat siis kivoja ainakin kahden viikon jälkeen.Kevinin kanssa ollaan enemmänkin puhuttu ja tuijotettu Simpsoneita. Mixataan enkkua ja ruotsia molemmat sujuvasti.

Sitten kaikkia farmasistiystäviäni kiinnostaa työ. Nyt, kun olen kirjoittanut noin 150 sivun edestä erinäisiä sopimuksia ja päässyt läpi huumetesteistä, niin en tiedä, mitä uskallan kertoa. No okei, sen verran voin sanoa, että kyllähän tämä lupaavalta vaikuttaa. Vaikkakin yksi aika majorylläri tuli heti ensimmäisenä päivänä. Etukäteen oli sanottu työkielen olevan englanti. Hähää. Eipäs olekaaaan! No, haasteet ovat onneksi minusta mukavia ja ruotsin kieli vielä sitä mukavampi niin ei hätiä mitiä! Siinäpä olen sitten viikon verran fikannut (kahvitellut) Marie-Louisien, Lisbettien ja Gunnarien kanssa ja hyvin sujuu! Ainut ongelma on, että GMP-alueelle päästäkseni minun täytyi lukea noin 20 SOPia (standard operation procedurea - toimintaohjeita siis) ja niistä taisi 4 olla englanniksi. Tällainen officielt svenska ei oikein meinannut taipua ja oli naama turvonnut väsymyksestä päivän jälkeen, mutta onneksi ihmisaivot ovat oppivaista sorttia ja sopeutumisen jälkeen sujuu jo huomattavasti paremmin. Viime maanantaina olin jo ensimmäistä kertaa oikeasti sisällä GMP-alueella! Härligt!

Näkymä olkkarista. Avenyn är det.

Koska raskas työ vaatii raskaat huvit niin vietin viime viikonlopun juhlien. Molemmat päivät. Melkein vielä sunnuntainakin lirskahti irish coffeen puolelle... Perusteluiksi voin sanoa, että olin taas viime viikolla täyttänyt 20 (jokavuotinen perinne), saanut uusia ystäviä ja siten kutsuja juhliin ja etten ollut koskaan aikaisemmin asioinut Systembolagetissa (joka on muuten vastapäätä, kuten Burger King, McDonalds ja suosituimmat yökerhot eli kämppä on luotu hippojen rakastajalle). Ja siinä ruotsalaisissa tupareissa istuen granaattiomenan siemeniä sisältävää boolia nauttien olin kyllä yhtä hymyä. Mielessäni vain yksi sana: vadelmavenepakolainen. Se minä olen. Och det är så jävla härligt.

Kivaa oli myöskin se, että heti saavuttuani täällä oli lähes koko viikon kestävä Kultur Kalas. Jajamen, jag ju älskar kultur! Eli täällä sai käydä kaikkialla kulttuurijutuissa ilmaiseksi ja tuossa noin 200 metrin päässä Götaplatsenilla oli joka ilta ilmaisia konsertteja. Näin mm. Nausen ja Bo Kaspers Orkesterin. Håkan Hellströmiä kaipasin, sillä hän kuulemma asuu täällä. Ajattelin pientä stalkeruraa myös tässä aloitella ja Hellström on selkeä kohde...

Bo Kaspers Orkester - jännä kyllä niin lämpesin

Ainut nellinegatiivissävytteinen kommentti, mikä minulla on niin 90 cm leveä sänky. Mukava, muttei häävin iso. Myöskin sää: hyvin paljon irlannin säätä muistuttava. Måste skaffa en paraply.