Återkoppling till mig själv

Tässä olen. Villivadelmalta tuoksuvana. Aivan naturellina. Ihan kivana omana itsenäni. Kana paistuu pannulla. Olen vaihtanut ainaisen leikkelekinkkuni pakastekanaan. Kylläkyllä. Minut tietävät, tietävät ”taidostani” tuhota kokonainen kinkkupaketti alle vuorokaudessa. Nykyään menee kananrintafilettä samalla tahdilla. Ja hei tämä saattaa muuten huolestuttaa joitakin: Jonagoldit ovat myös vaihtuneet Conferenceihin viime aikoina... Eli siis ainaiset omput päärynöihin. OMG!

Mietin tätä kesää. Tämä kesä on ollut hyvin paljon sellainen work hard play harder –tyyppinen. Hyvin erilainen verrattuna esimerkiksi viime kesään, joka oli aika hipsulihei. Viime kesänä näin kavereita, otin hyvin rennosti ja tein iisiä apteekkiduunia ympäri ämpäri Suomea. Kelit oli kivoja ja minä itse aika chilli.

Tänä kesänä olen tehnyt kaiken maksimiväännöillä. Töissä olen ollut jatkuvassa liikkeessä niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Labrahommia ja aivohommia. Kaikkea aivan äärettömän siistiä tiedesettiä, joka on todellakin varmistanut, että tästä hommasta minä tykkään, tässä hommasta minä olen hyvä ja tässä hommassa voin hyvinkin edetä pitkälle. Aivan fantastinen kesäduuni siis! 

Vapaalla olen myös ollut hyvinkin äärirajoilla. Yleensä jölköttelen juoksulenkkejä ympäri vuoden ja aina sellaista rentoa tahtia niin kauan kuin huvittaa. Nyt olen hikoillut niin salilla kuin juoksulenkeillä niin, että välillä en ole nähnyt eteeni. Ja tämä ei ole johtunut fantastisesta kesäkelistä, ehei. Intervalleja, kyykkyjä ja isoja mäkiä. Sellaista treeniä, jota olen yleensä vältellyt. Ja se on tuntunut kivalta. Olen tehnyt koko ajan uutta enkkaa työmatkajuoksussa. Nyt mennään 42 minuutissa, matka on reilu 7km. Parasta on, että taistelen itse itseäni vastaan. Tämä muija onkin aikamoinen vastus.

Tämän liikunnan vastapainona onkin sitten ollut suht hc-bailandoa. Olen yrittänyt lanseerata keskiviikkoa ”lilla lördagenina” täällä päässä. Ei ole oikein ottanut tuulta alleen. Kun olen festaamaan lähtenyt niin yleensä en ole ennen auringonnousua palannut. Efterfesteillä on pääasiassa katseltu muumeja. Yeap, not kidding. Lähes poikkeuksetta. Niin. Se on se juttu, mitä meikäläisen ruotsinkieli edelleen herättää rakkaissa ruotsalaisissa. Kära mumintrollen jag. 

Huomenna alkaa elokuu. Minulle kyseinen kuu yleensä aina merkitsee paljon muutoksia. Yleensä poikkeuksetta muuttoa. Synttärit loppukuusta ruukaavat jäädä juhlimati, kun lokaatio vaihtuu. Kesä laitetaan pakettiin elokuussa ja valmistellaan uuta sotasuunnitelmaa syksylle. Tehdään tietyt kesäjutut pois listalta ennen monsuunisateiden alkamista. Tänä vuonna elokuustakin tulee kaiketi erilainen verrattuna muihin viime vuosiin. Olen Götiksessä. En aio muuttaa. Ajattelin koittaa rauhoittaa tahtia ennen syksyllä alkavaa uutta pestiä nimittäin tällä viikolla on iskenyt sellainen loppuunkulutettu fiilis. Että en jaksa enää mitään. Mikään ei huvita. Ei duuni, ei after work, ei reeni. Silti olen tehnyt kaikkia edellä mainittuja. Pitäisi varmaan vetää yksi päivä kokonaan sohvalla ja heittäytyä totaalilahnaksi (juu se viime viikonloppuinen sohvalla rötväys päätyi 17 kilometrin lenkkiin...). Elokuu saa siitäkin syystä mietteliääksi, sillä kesälista on ollut tänä kesänä niin erilainen. Ei ole ollut tiettyjä mökkijuttuja (soutuvene, ristikkolehdet, Mutikon lenkki), tiettyjä reissuja (Vaasa, Huittinen, Turku) tai nähnyt tiettyjä ihmisiä (täticollaboration, valioryhmä ja vasaladies) syöden tiettyjä ruokia (raparperihyvyyksiä, jäätelöä ja kesäkurpitsaa). Uudella kesälistalla on ollut terasseja, baareja, ruokia ja paikkoja. Enemmän tyyliin tavoitteita, ei vain puuhastelua eri kokoonpanoilla. Sekin on ehkä tehnyt kropasta väsyneen oloisen. Kuitenkin kesä on ollut ihana. Hyvä kesä tämä. Kaavoja pitääkin rikkoa aina mahdollisuuden tullessa. 

Pääasia on,että elämän mottoni on pysynyt mukana: olen ihmetellyt. Voi luoja, miten paljon olen ihmetellyt. Huokaissut hienoja maisemia, ihastunut aina vain uusiin insinööreihin (Götiksessä on teknillinen yliopisto = kaikki insinöörejä) ja hämmästellyt ainaista selviytymistäni uusissa yllättävissä tilanteissa. Monena päivänä olen hokenut samaa settiä: no mutta tämä päivä oli aivan erilainen kuin mitä kuvittelin. Se tekee jostain ihmisistä hermoraunioita, minusta taas tyytyväisen. Minusta ei saa onnellista suunnittelemalla, minusta saa onnellisen improvisoimalla.

Näihin ajatuksiin päättyy tällä kertaa #annikaadventures. Kana on valmis, päärynät on kylmässä ja mieli on återkopplad elikkäelikkä no mikäs piru. Googletin: takaisinkytkeytynyt. Just, så är det.

Sommartider

Haloy haloy allihopa!

Olen takaisin! Olen edelleen Ruotsissa! En ole vieläkään valmistunut! Enkä ole muuttamassa takaisin pariin vuoteen! Siinäpä ne faktat, joita kaikki aina Suomesta kyselee. Siis gradun tarkistusta odotetaan. Voin kuvitella, että 138 sivun lukemisessa voi kestää ne maksimi 4 viikkoa. Professori myös sanoi, että hänellä on tärkeitä juttuja nyt työn alla. Formulakisat kuulemma Englannissa... Ennen kuin laitoin gradun tarkistusprosessiin, ohjaajan pääkommentti: ota jotain pois. Siis muuta vaikka fonttikokoa, ei kukaan jaksa lukea näin pitkää. Kun kerroin, että fonttikoko pitää olla 12, tuli vastauksena, että muuta fonttia. Mutta koska vain Arial ja Times New Roman olivat vaihtoehtoina ja kukapa haluaisi lukea 134 sivua Times New Romanilla, pitäydyin Arialissa ja laitoin kuvia pienemmiksi. Genialt!

Avenyn i Göteborg. Poljen Poseidonin (patsas) ohi joka päivä. Eilen aamulla oli sen lammikko täynnä vaahtoa. Ööööö, ett litet skumskämt kanske? Kuva lainattu.

Göteborg on edelleen rakkauskaupunki. Aivan ihana. Suomessa ja Ruotsissa kaikkia kaupunkeja sanotaan kivoiksi kesällä. "Se on ihan kiva kesäkaupunki." Minulla on teoria: se ei johdu kaupungista vaan kesästä! KESÄ ON KIVA EI KAUPUNKI. Koska: Göteborg on ihana kesälläkin, vaikka sää on ollut kurja!

Olen tehnyt paljon töitä ja paljon kesäjuttuja. On ollut niin hullu tutkija -olo töissä, minulla on maailman upein duuni! Kämppikseni sanoin: eli siis edelleen lyön jauhetta yhteen veden kanssa ja katson tuloksia. Tabletointi on ehkä parasta, koska siihen liittyy R2D2-tyyppisiä (Jajamen, Star Wars är ju fantastisk) ääniä pitävä Multicheck. Multicheck mittaa tableteista automaatiolla painon, leveyden, korkeuden ja murtolujuuden, eli säästää myös paljon minun hommaani. Linkitin kiinnostuneille, ja jos starttaa kohdasta 2:34 saa idean laitteen toimintaperiaatteesta. Ikävä kyllä, laitteesta ei tule videon jazzahtavaa taustamusaa. Taidan olla ainut, joka katselee näitä laitevalmistajien videoita Youtubesta musavideoiden sijaan... Näytän niitä yleensä myös kämppiksille, joilla on hyvin paljon vaikeuksia graspata minun työnikuvaa... Stackars huskompisar.

 
Töissä pomot sanovat, että muista lähteä kotiin. Sanovat, että tehdään tehotiimissäni (2 suomalaista tiedemuijaa) enemmän kuin kesätyöntekijät yleensä. Mutta, olen sanonut, että töissä olen töissä ja vapaalla olen vapaalla. Töissä ollaan 8-17 (jos tunnin lounas) ja loppuaika on sitten vapaata. Ja vapaallahan ollaan vapaalla! Teen edelleen juttuja, joista tykkään: juoksen ja haahuilen. Viime viikonloppuna juoksin lähemmäs 45 kilsaa pe-su välillä, mutta tasapainoksi istuin useammalla terassilla. Bra balans. Tiedän Göteborgissa enemmän kattoterasseja kuin yhdessäkään toisessa kaupungissa (ainakin 5 tulee heti mieleen). Tampereella tiedän yhden. Helsingissä tiedän yhden. Niin. Koska auringonlasku kombinoituna maistuvan rosélasillisen, hyvin pukeutuvien ruotsalaisten, taustalla humisevan tuulen (täällä tulee AINA) ja loungetyyppisen musan kanssa tekee elämästä aika onnellista.

Henriksbergs takterass. Kuva lainattu.

Tänään nautin. Kämppä on tyhjänä. Toinen kämppis vissiin Unkarissa, toisen lokaatiosta ei havaintoa. Vietän krapulapäivää ilman krapulaa. Ajattelin yrittää istua sohvalla, koska rapsapäivinä en yleensä siihen pysty. On meinaan sen verran träningsvärk (elikkä ööö treenien jälkeistä kipua?), että sohvalta nousu tuottaa tuskaa. Joten tässä pysytään ainakin hetki. Ystäväpiirissäni minut tunnetaan ärsyttävänä rapsantappajana johtuen inspiraatiodarroistani. Tykkään puuhailla, mikäli edellisenä iltana olen ottanut muutaman viinilasillisen, tampannut tanssilattialla ja nukkunut liian vähän. Jännä juttu. Krapulasta puheen ollen, käytiin juuri fikapaussilla keskustelua (jälleen) suomen kielestä ja sen helmistä. Yksi kollega oli juuri oppinut, että suomenkielessä on kaksi vaihtoehtoa krapulalle: krabbis ja morkkis. Ja mielenkiintoista ruotsalaisten mielestä oli juurikin niiden eri merkitys. Ruotsin kielessä vastaavaa ei ole. On vain bakfulla; bakis. Tietysti koska käytän suomessani yleensä muitakin vaihtoehtoja, niin tietysti kerroin kaikista muistakin vaihtoehdoista: darra, rapsa, krappe ym... On suomen kieli vain äidinkielenä siisti. Vielä siistimpää on blandata sitä ruotsiin. Opin edelleen uusia sanoja päivittäin. Eilen tuli ainakin förolämpa - loukata (insult på engelska). Miten olen voinut elää täällä lähes vuoden tietämättä sitä!

Luin tekstin läpi ja mietin sen pointtia. Okei, hengissä siis ollaan ja ehkä saadaan blogikin henkiin. Ruotsiin siis jäädään, joten äiskä voi täältä lukea päähän pistojani, kun en vieläkään puhelimessa puhumisesta pidä.